19-vuotiaan Jennyn oudot oireet kuitattiin paniikkikohtaukseksi ja flunssaksi – punkin purema vei sporttisen nuoren tehohoitoon

Jenny Skogström ihmetteli syksyllä 2021, miten jaksoi nukkua jopa 15 tuntia putkeen. Sitten alkoivat normaalia moninkertaisesti voimakkaammat flunssan oireet. Päivää myöhemmin Jennyn äiti kiidätti tyttärensä lääkäriin, missä oireet kuitattiin flunssaksi ja paniikkikohtaukseksi. Kaiken takana oli punkkitauti.

19-vuotias Jenny Skogström ihmetteli syksyllä 2021 jatkuvaa kovaa väsymystään. Olo alkoi tuntua flunssaiselta, mutta Jenny päätti kuitenkin lähteä päiväreissulle Tallinnaan isänsä ja poikaystävänsä kanssa.

Reissun aikana huomasin kosketusarkuutta oikealla puolella kasvojani ja vihlovaa, hermotyyppistä kipua pääkallossa, mutten osannut huolestua.

Seuraavana päivänä Jenny ymmärsi, ettei kaikki ollut kunnossa.

Podin kovaa päänsärkyä ja vapisin, olin huonovointinen ja kuumeinen. Niskani oli niin jäykkä, etten saanut leukaa rintaan itkemättä. 

– Olo oli epätodellisen leijuva, henkeä ahdisti ja tunsin painetta rinnassa.

Jennyn äiti lähti viemään tytärtään tutkimuksiin yksityiseen lääkärikeskukseen.

Oloni meni koko ajan huonompaan suuntaan matkalla lääkäriin ja minulle iski paniikki. Olin varma, että kuolisin. Lääkärissä verenpaineeni oli todella korkealla. Kerroin lääkärille ääneen pelkoni, että entä jos kyseessä on aivokalvontulehdus tai aivoinfarkti.

Lääkärissä Jennyn oireisiin ei suhtauduttu kovin vakavasti. Ne kuitattiin arkisesti.

Tuntien odottelun ja tutkimusten jälkeen lääkäri ripitti, ettei tässä ole mitään hätää vaan minulla oli vain flunssa ja ammattitautina hankittu paniikkikohtaus, koska tiesin sairaanhoitajaopiskelijana liikaa. Hän käski minut kotiin lepäämään.

Jennyn olo jatkoi huononemistaan ja koko yö meni oksennellessa. Aamulla Jenny lähti äitinsä kanssa Meilahteen päivystykseen.

Korkea kuume ja puheen puuroutuminen veivät tehohoitoon

Meilahdessa Jenny tutkittiin koronan varalta ja lopulta häneltä päädyttiin ottamaan selkäydinnestenäyte, joka todisti Jennyn epäilyn aivokalvontulehduksesta oikeaksi.

Lääkäri kertoi, että minulla epäillään virusperäistä meningiittiä ja myös borrelioosin vasta-aineet olivat koholla. Borrelioosiin aloitettiin antibiootti ja aivokalvontulehdukseen oireiden mukainen hoito.

Seuraavista päivistä Jenny ei muista paljoakaan. Ainoastaan helpotuksen siitä, että hän oli päässyt hoitoon ja että hänen epäilynsä aivokalvontulehduksesta oli otettu tällä kertaa tosissaan.

Seuraavat päivät Jenny lähinnä nukkui. Sitten olossa tuli käänne huonompaan.

Puheeni alkoi puuroutumaan ja kuume oli noussut 39 asteeseen. Hoitaja säikähti tätä kovasti ja pyysi paikalle neurologin.

Jenny siirrettiin tehohoitoon. 

Aivokalvontulehdus oli levinnyt aivokudokseen asti ja aiheutti aivoihin yleishäiriön, joka aiheutti puheen puuroutumisen.

Puhelu äidille 

Kaikkiaan punkin puremasta lähtöisin ollut puutiaisaivokuume vaati kolmiviikkoisen hoitojakson sairaalassa.

20-vuotissyntymäpäivänsäkin Jenny vietti osastohoidossa.

Olen aina ollut urheilullinen, mutta silti tauti vei minut niin heikkoon kuntoon, että olin viisi päivää tehohoidossa.

– Käänteentekevä hetki oli se, kun jaksoin tehohoidosta soittaa itse äidilleni, sillä siihen asti en ollut jaksanut käyttää edes puhelinta itse.

Viimeisellä viikolla sairaalassa Jenny luuli ajoittain jo olevansa kotiutumiskunnossa. Sitten olo taas huononi.

Yhtenä päivänä olin valmis lähtemään kotiin ja heti seuraavana minulla oli niin kovia hermokipuja, etteivät mitkään kipulääkkeet auttaneet.

Keskushermoston oireet vaikuttavat elämään edelleen

Kotiutumisen jälkeen sairautta hoidettiin vielä kolmen kuukauden ajan. Jenny kävi neurologisissa testeissä ja neuropsykiatrin vastaanotoilla. 

Lisäksi Jennyn täytyi nukkua yönsä aina jonkun seurassa neurologisten oireiden varalta.

Söin hermokipulääkkeitä. Myös epilepsialääkkeitä piti syödä varmuuden vuoksi. 

Toipumisen ajaksi sairaanhoitajaopinnot jäivät tauolle, mutta Jenny oli kiitollinen siitä, että selvisi vakavasta sairaudestaan ilman pysyviä vammoja.

Ajattelin parin vuoden ajan, että uskomatonta, miten toivuin niin hyvin, ettei minulle jäänyt mitään fyysisiä vaivoja. Mutta sitten noin kaksi vuotta tapahtuneesta ymmärsin, että autonominen hermostoni oli jatkuvasti täysin ylivirittyneessä tilassa.

Tilanne vaikutti myös Jennyn psyykeeseen.

Pelkäsin kaikkea ja katastrofoin päässäni eri sairauksia. Olin herkkä ja säikky. Ihmettelin, miksi minua vain ahdistaa koko ajan, vaikka kaikki elämässäni on todella hyvin: minulla on ihana perhe ja poikaystävä.

Jenny aloitti SSRI-lääkkeet vuoden alussa, reilu kaksi vuotta puutiaisaivokuumeen jälkeen. 

Vasta nyt olo on alkanut helpottamaan ja tuntuu siltä, että elämä on kasassa. Sairaalasta pääsyn jälkeen toipuminen onkin ollut pitkä prosessi.

Ammattitauti, josta lääkäri minua syytti, kun pelkäsin aivokalvontulehdusta, ei vaivannut minua silloin, mutta se vaivasi minua pitkään sairastamisen jälkeen. Minulle jäi alitajuntaan, ettei lääkäri uskonut minua ja koin, että minun piti jatkuvasti itse diagnosoida itseäni.

Kaksi punkkia, kaksi tautia

Jenny kertoo, että sai borrelioosin ja puutiaisaivokuumeen eri punkkien puremista.

Ensimmäinen purema tapahtui pari kuukautta ennen vakavaa sairastumistani. Näytin aluetta lääkärille, mutta minua ei testattu borrelian varalta.

Puutiaisaivokuumeen aiheuttama purema tapahtui tarkalleen kaksi viikkoa ennen ensimmäisten oireiden ilmaantumista.

Olin ystäväni mökillä Inkoossa ja huomasin illalla rintakehässäni pienen nymfin. Aluetta kutitti todella paljon, mutta en osannut aluksi edes epäillä punkkia, sillä se oli niin pieni. 

Puutiaisaivokuumetta aiheuttava virus tarttuu jo minuuttien sisällä punkin puremasta, kertoo Suomen Rokotepalvelu Oy.

En tiedä, miksi sairastuttuani mieleeni nousi heti ensimmäisenä meningiitin eli aivokalvontulehduksen mahdollisuus, mutta ehkä olin googletellut aihetta aiemmin.

Suomen Rokotepalvelu Oy:n mukaan TBE-virus aiheuttaa yleensä lievän kuumetaudin noin viikon kuluttua tartunnan saamisesta. 

Parin viikon kuluessa osalle sairastuneista kehittyy puutiaisaivotulehdus, jonka oireita ovat päänsärky, korkea kuume ja niskajäykkyys.

Kun epäilin itse puutiaisaivotulehdusta, en tiennyt, että tauti oli silloin vielä aika harvinainen Suomessa. Juuri samana vuonna, kun sairastuin, tapausmäärät Suomessa tuplaantuivat.

Vuonna 2021 Suomessa ilmoitettiin 148 puutiaisaivotulehdustartuntaa, kun vielä ennen vuotta 2021 tartuntoja oli raportoitu vuosittain alle 100.

Vuonna 2023 tapauksia löytyi Suomesta jo 194.

Minulle ei ole jäänyt fobiaa punkkeja kohtaan, mutta suosittelen kaikkia ottamaan TBE-rokotteen. Koskaan ei tiedä, milloin puutiaisaivotulehdus osuu kohdalle ja kuinka vakavaksi tauti yltyy.

Jenny itse ei tarvitse rokotetta, sillä sairastettu tauti suojaa häntä. Borrelioosin hän voi silti edelleen saada.

Olen kiitollinen siitä, etten joutunut pyörätuoliin tai menehtynyt. Luultavasti runsas lihasmassani ja nuori ikäni suojasivat minua ja edistivät toipumistani.

Lue myös:

    Uusimmat