Kukaan ei voinut aavistaa, mitä kuulokkeet päässä, katse tiukkana matkustavan nuoren naisen mielessä myllersi. Kamilla oli kuullut juuri ennen junaan astumistaan tiedon, joka syöksi hänet raiteiltaan – lapsuuden ystävä oli kuollut vuosia aiemmin, ja tieto oli pimitetty häneltä.
Yllä olevalla videolla puhutaan asunnottomuudesta. Monen kadulla asuvan ja vieraiden nurkissa majailevan ihmisen taustalta löytyy riipaiseva tarina.
Tieto ystävän kohtalosta sekä vuosia kestänyt paha olo ja epävarmuus johtivat tekoon, josta alkoivat Kamilla Lehtosen synkät vuodet.
Kuopioon äitinsä luo matkannut Kamilla oli vasta 13-vuotias, mutta hänestä tuntui, ettei hän jaksa enää elää.
Taustalla oli syvää yksinäisyyden tunnetta ja koulunkäynnin vaikeuksia.
Kemikaalikoktailin kautta suljetulle osastolle
Kun äiti oli lähtenyt yövuoroon, sekoitti Kamilla erilaisia kemikaaleja ja joi sekoituksen. Toisaalla asunnossa pikkusisko jatkoi uniaan ja isoveli puuhiaan tietämättä ollenkaan, mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Kamilla laittoi viestin ystävälleen ja jätti hänelle hyvästit.
– Nyt kun mietin asiaa, olin tosissani, mutta oli se enemmänkin sellainen hätähuuto, Lehtonen kertoo nyt MTV Uutisille.
Hätähuuto kuultiin. Ystävä oli soittanut heti Kamillan opettajalle, joka soitti lastensuojeluun. Kamillan äiti sai tiedon tyttärensä aikeista lastensuojelun kautta ja kiiruhti kotiin.
Asunnosta löytyi tokkuraiseksi käynyt tytär, joka kiidätettiin päivystykseen ja sieltä suoraan suljetulle osastolle. Tätä ennen Kamilla oli asunut isänsä luona.
Asunnottoman elämää varjosti pelko
Nyt Kamilla on 22-vuotias nainen, jonka elämässä on jälleen valoa. Hän työskentelee Korjaamo-hankkeen kautta päivittäin kello 8-16.
Oma asunto vanhoilla kotikulmilla antaa rauhaa, kummitytön kuva seinällä tuo pysyvyyttä ja turvaa. Seuraa löytyy tarvittaessa useista ystävistä.
Nämä asiat eivät ole Kamillalle itsestäänselvyyksiä. 13-vuotiaana tapahtunut itsemurhayritys ei jäänyt viimeiseksi, ja Kamillan nuoruusvuosia värittivät niin asunnottomuus, huumeporukat kuin ahdistus ja epätoivokin.
– Päällimmäinen tunne noilta vuosilta on pelko ja jännitys, Kamilla kertoo muistellen pari vuotta kestävää asunnottomuuttaan.
Hän nukkui kavereidensa luona, välillä kesäisin myös taivasalla. Mutta vaikka Kamillalla olisi ollut katto pään päällä, ei hänellä ollut turvallinen olo.
– Liikuin tuolloin poikaystäväni kanssa. Hän käytti huumeita. En koskaan tiennyt, minkälaista porukkaa hän tuo mukanaan, usein hän lähti myös muiden luokse käyttämään aineita ja saattoi olla pitkäänkin pois.
Huumekokeilu jäi yhteen kertaan
Kamilla muistaa vetäytyneensä yhä useammin omiin oloihinsa. Hän ei nähnyt ulospääsyä asunnottomuudesta ja arvottomuuden tunteesta, joten hänen käytöksensä muuttui jopa itsetuhoiseksi.
– Aloin vetäytyä omiin oloihini. En halunnut keskustella kenenkään kanssa, sillä pienetkin asiat saivat minut itkemään. Näitä asioita kannattaa tarkkailla, jos on huolissaan läheisestä, Kamilla vinkkaa.
Kamilla uskoo, että hänet pelasti lopulta se, ettei hän tarttunut aineisiin.
– Olen kerran kokeillut huumausainetta ja se oli niin kamala kokemus, etten halua enää koskaan koskea niihin. Tässä asiassa pidin pääni, vaikka muuten olin tuohon aikaan ujo ja annoin muiden touhuta omiaan vähän liikaakin.
Kamilla erosi huumeita käyttävästä poikaystävästään ja tapasi uuden miehen Porvoossa. Hänelläkin oli huumetaustaa, mutta mies oli päässyt jo kuiville ja kuntouttavaan toimintaan.
Tätä kautta myös Kamilla löysi apua asunnottomuuteen.
"Osaan olla kaikesta myös kiitollinen"
Työssään vapaa-ajanohjaajana Kamilla tapaa asiakkaita, juttelee heidän kanssaan sekä järjestää erilaisia ryhmiä, projekteja ja retkiä. Korjaamolla nuoria autetaan kaikenlaisissa ongelmissa, muun muassa opiskelun ja asunnottomuuden kanssa.
Korjaamo-hanke:
Hankkeen tarkoituksena on löytää nuorille uusi mahdollisuus tarttua kiinni elämään sekä arjen rytmiin tekemistä muiden nuorten kanssa, opiskelu- tai työllistymispolku tai keskusteluhetki arjen ammattilaisten kanssa.
Hankkeen taustalla ovat Opetus- ja kulttuuriministeriö, Samaria Group ja Stadin ammattiopisto.
– Parasta työssä on se, kun pystyy auttamaan ihmisiä takaisin kiinni elämään. Kohtaamiset ovat todella erilaisia ja monen kohtalo jää mieleen, Kamilla kertoo.
– Kerran kävin tapaamassa yhtä asiakasta, joka oli ollut todella huonossa jamassa. Kun hän lopulta oli päässyt vähän ylös jaloilleen, hän erään keskutelun jälkeen halasi minua. Siinä tuli onnistunut olo.
Hän uskoo, että omien kokemustensa kautta asiakkaat suhtautuvat häneen tasavertaisesti.
Nuorison kanssa työskentely kiinnostaisi jatkossa Kamillaa muutenkin. Työnsä ohella hän suorittaa lähihoitajan opintoja ja toivoo, että alalta löytyisi töitä myöhemmin.
– Mietin omaa elämääni vieläkin aika usein. Sen verran isoja ja kipeitä asioita jouduin käymään läpi, mutta nykyään mietteissä on myös positiivisia sävyjä. Kokemusteni pohjalta uskon, että pystyn auttamaan muita. Osaan olla kaikesta myös kiitollinen.