USA 1999. Ohjaus: John McTiernan. Käsikirjoitus: William Wisher & Warren Lewis. Perustuu Michael Crichtonin romaaniin. Kuvaus: Peter Menzies, J.r, A.C.S. Leikkaus: John Wright, A.C.E. Lavastus: Wolf Kroeger. Musiikki: Jerry Goldsmith. Tuotanto: John McTiernan, Michael Crichton, Ned Dowd. Pääosissa: Antonio Banderas, Vladimir Kulich, Dennis Storhoi, Diane Venora, Maria Bonnevie, Omar Sharif. Kesto: 103 min.
Taannoinen Oscar-harava, Mel Gibsonin ohjaama ja laajalla egollaan myös fyysisesti varustettu Braveheart vei seikkailuelokuvan vanhaan kunnon miekankalistelun ja höyryävän hurmehen nurmelle lähikontaktissa läikyttävän sodankäynnin maailmaan. Teoksesta jäi kuitenkin spektaakkelimaisuudessaan ja hollywoodilaisen romantiikan kansan vapaudenkaipuuseen ja Gibsonin megamarttyyriuteen yhdistäessään hieman äitelä maku, mutta sen alkuvoimainen kalvankalistelu jäi jäytämään. Nyt tulee tilalle 13. soturi, John McTiernanin Michael Crichtonin arabi- ja viikinkimystiikkaan perustuvasta kirjasta ohjaama höyryjyrä, jossa uljaus ja miesten ja marjanpoimijoiden ero on käsinkosketeltava.
Lähtökohdat ovat siis otolliset ja toteutuvat tapahtumat palkitsevat kyllä kunnon 1000-luvun sodanjytkettä kaipaavat katsojat. Konstailematon kerronta ei kaatuile siirapilla täytettyihin sudenkuoppiin ja Braveheartin viitoittamaa kunnian korostustakaan ei tarvitse kuunnella. Arabiystävämme ja liehulettisten viikinkien miekat puhuvat omaa vakuuttavaa kieltään.
Pieni keskeneräisyys teoksesta kuitenkin näkyy. Ohjaaja McTiernan jätti homman kesken ja kirjailija/tuottaja Crichton hoiti sen loppuun. Leffa voisi kantaa hieman piempänä ja koulitumpana paremmin, mutta nytkin se täyttää sille tilatun aukon. Ihmissuhteitaan ja mielensairauksiaan lässyttävät luuviulut antavat tilaa pohjolan uroille, joiden myyttejä Crichton kirjassaan on hieman kopeloinut. Historian uudelleentulkinta on mielenkiintoinen, mutta ei onneksi sotke pääasiaa, seikkailua mystiikan maisemissa ja tuimaa taistoa karmeita vihulaisia vastaan.
Antonio Banderas näyttelee jälleen, kuten Zorrossakin, pilke silmäkulmassa sekä täydentää ja luo kontrastia mainiosti hurjalle viikinkilaumalle. Vladimir Kulich Buliwyfinä ja Dennis Storhoi Ahmedin adoptoivana Hergerina vetävät vakuuttavat pelottomien soturien roolit. Naiskauneutta kankaalle tuovat Diane Venora kuningatar Weilewinä ja Maria Bonnevie Ahmediin silmänsä iskevänä Olgana. Hauskan pikkuroolin vetäisee Omar Sharif arabilähettilään neuvonantajana.
13. soturin näkeminen loi kovan kaipuun seikkailuelokuviin, joissa tunnetta revitään alkuvoimalla ja hyvät ja pahat erottaa muutenkin kuin arpomalla. Tällaiseen elokuvaan on tietysti vaikeata saada kuviin bemareita, nokioita ja pepsiä, mutta moiselle touhulle viikinkiystävämme Valhallassa, Odinin pidoissa nauraisivatkin makeasti, ennen kuin panisivat kaiken tasaiseksi.
Teksti: Jari Rantala