1970-luvulla rakennetun erillistalon pihamaa on kaikkiaan 170 m2 käsittävä alue. Uudet omistajat haluavat viihtyisän, mutta selkeäilmeisen puutarhan. Alkutilanne on suunnittelua ajatellen erinomainen, sillä nykyisellään puutarhasta löytyy ainoastaan ilmeeltään ankea laatoitus sekä huonokuntoinen nurmikko. Sijainti on hyvin suojainen ympäröivien rakennusten ja aitojen ansiosta ja auringonvaloa riittää koko päivän.
Pihan seinustoja kiertävä, kuluneen punertava ja paikoin roudan nostattama laatoitus menee uusiksi. Lisäksi rakennetaan muodoltaan pyöreämpi puuterassi ja sen päätyyn pergolaportti antamaan näkymälle syvyyttä.
Pyöreämuotoisilla seulanpääkivillä päällystetyllä polulla saadaan pehmeyttä ja kontrastia kulmikkaille muodoille. Se johtaa pyykinkuivaustelineelle, jonka alusta tullaan myös kiveämään. Alueelle sijoitetaan penkki, josta voi katsella pihaa vähän muustakin vinkkelistä kun terassin suunnalta.
Terassin ympärille tehdään istutusalue. Vajan ja käytävän väliin, puolivarjoisaan paikkaan istutetaan pallohortensiat. Naapuritalon tiiliseinää pehmennetään istutusalueella, johon valitaan havuja ja muutamia köynnöksiä, joille tehdään myös tuet.
Myös nurmikolle jätetään jonkin verran tilaa. Se tehdään siirtonurmesta.
Koko pihan uusiminen alkaa maan parantamisella, lisämaan tuomisella sekä kiveysten ja terassin perustustöillä. Pihakiveyksen ja terassin onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi perustusten huolellinen teko on ehdottoman tärkeää.
Puutarha on kooltaan pieni, joten sen kiveykseen sopivat parhaiten pienikokoiset betonikivet. Ne ovat myös omiaan kaarevien reunojen tekemiseen. Kivivalikoimat näyttävät tulevan vuosi vuodelta runsaammiksi ja jokainen löytää varmasti puutarhaansa itseään miellyttävät kivet.
Seulanpääkivipäällysteinen polku tehtiin kaarevan muotoiseksi, jotta puutarhan yleisilmettä saatiin harmonisemmaksi. Kun kiveykset saatiin valmiiksi, tekemistä jatkettiin terassin rakentamisella. Kansilaudat kiinnitettiin kestopuujuoksuihin ja lopuksi terassi muotoiltiin soikean muotoiseksi.
Vanhat heinäseipäät olisivat ihanteellisia tähän tarkoitukseen! Niitä ei nyt ollut saatavilla, joten oli haettava puutavaraa kaupasta. Ne maalataan vesiohenteisella talomaalilla. Maali kuivuu 20 asteen lämpötilassa vuorokauden, jonka jälkeen sen voi sivellä tarvittaessa uudelleen.
Massiivista tiiliseinää pehmentämään istutetaan köynnöksiä - japaninkelasköynnös, ruotsinköynnöskuusama - ja havuja.
Vesiaiheen säiliö kaivetaan maahan ja pyritään saamaan mahdollisimman vaakasuoraan asentoon. Koneistossa on kaksi säätöä: toinen itse pumpussa, toinen haaroituskappaleen suuttimissa. Tämä on kätevää siksi, ettei suihkujen voimakkuutta säätääkseen tarvitse avata kantta; pumppukoneistohan on sijoitettava kokonaan veden alle. Haaroituskappaleen säätimet puolestaan jäävät kannen yläpuolelle. Pumpun teho on 1400l/t.
Vesiaiheeseen voi käyttää pulloja ihan oman mielikuvituksen mukaan, niitähän löytyy vaikka kuinka värillisiä ja hauskan muotoisia. Lasitusliikkeessä tehtiin pullojen pohjiin reiät timanttikuppiterällä. Niistä tuli kerrassaan sopivan kokoiset, joten tässä tapauksessa niitä ei tarvinnut edes tiivistää silikonilla. Letkua työnnetään pullon sisään noin 5 cm.
Kun pullot on täytetty vedellä ne pysyvät tukevasti paikoillaan. Halutessaan voi tietysti varmistaa niiden kiinnityksen alustaan siihen sopivalla liimalla.
Ympärille laitetaan koristekiveä, jonka alle on syytä panna ensin suojakangas. Sen ansiosta kivet eivät sekoitu pohjamaahan eivätkä rikkakasvit pääse rehottamaan.
Perennapenkkiin laitetaan ystäviltä saatuja kasveja - tarhapäivänliljaa, saksankurjenmiekka a ja pioni. Alueelle istutetaan myös mirrinminttua. Kun valitaan lisäksi erilajisia havuja, ryhmästä saadaan elävämpi ja vihreä ympäri vuoden. Pienelle, mutta aurinkoiselle paikalle sopivat hyvin sinikataja, maanpeitehavu, tuivio ja kapeakasvuiset tuijat.
Myös istutusalueiden kasvualusta uusittiin kokonaan.
Pylväspihlaja - Sorbus aucuparia ´Fastigiata´ on kapeakasvuinen pikkupuu, joka istutetaan tuomaan varjoa aurinkoiselle pihalle. Maanpeittokasveiksi valittiin seppelvarpuja - Stephanandra incisa crispa sekä tuiviota - Microbiota decussata.
Kaunokuusama - Lonicera x bella ´Zabelii´, I-VI tulee yli kaksi metrinen punaisin kukin kukkiva pensas.
Kuutamohortensia - Hydrangea paniculata ´Praecox´, I-IV on myös yli kaksimetrinen, kukkiva pensas. Kuutamohortensia ei kaipaa sen kummempaa hoitoa - muutaman vuoden kuluttua istutuksesta voidaan vanhimpia oksia karsia tyvestä.
Pallohortensia - Hydrangea arborescens ´Grandiflora´, I-II(III-IV) voidaan leikata myös kokonaan alas sillä ne kukkivat saman vuoden versoilla.
Perennat istutetaan samaan syvyyteen kuin ne ovat olleet taimistolla; pioni kuitenkin viitisen senttiä syvempään.
Isokokoiset perennantaimet ovat tervetullut lisä valikoimiin. Niiden etu on siinä, että niillä saadaan heti näyttäviä ryhmiä ja kitkemisen tarve vähenee.
Elokuunasteri - Aster amellus on aurinkoisilla ja kuivilla paikoilla viihtyvä myöhään syksyllä kukkiva perenna, josta löytyy useita kauniita lajikkeita. Runsasravinteisessa maassa asteri jäälyhytikäiseksi ja vaatii jakamisen kolmen vuoden välein. Asterit leikataan syksyllä kukinnan jälkeen.
Jättipoimulehti - Alchemilla mollis. Monipuolinen jättipoimunlehti on käyttöarvoonsa nähden aivan liian aliarvostettu! Sen herkän kukinnon lisäksi sillä on ihastuttava lehdistö, joka sateen jälkeen kimmeltää vesipisaroista. Tämä helppohoitoinen perenna estää myös rikkakasvien kasvun peittävillä lehdillään. Hoidoksi riittää keväällä ennen uusien lehtien puhkeamista vanhojen kuihtuneiden lehtien pois haravointi ja lannoitus orgaanisilla tai kivennäislannoitteilla.
Siperianunikko - Papaver croceum. Matala toukokuusta syyskuuhun kukkiva siperianunikko on ylinen itsekylväytyvä perenna. Kukkavarsien leikkaus edistää uutta kukintaa.
Tarhapäivälilja - Hemerocallis-hybr. Tarhapäivälilja viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisalla paikalla. Mitä varjoisampaan sen istuttaa sitä vähemmän se kukkii. Kukinnon mentyä kukkavarret leikataan pois samoin syyslehdet lehdet myöhemmin syksyllä. Kiitollista ja helppohoitoista tarhapäivänliljaa löytyy noin 10 000 lajiketta!
Raitauunlilja - Hosta sieboldii lukeutuu komeimpiin perennoihimme. Pionin tavoin se viihtyy pionin tavoin samalla paikalla vuosikymmeniä eikä pidä siirtämisestä. Hoidoltaan vaivattomia kuunliljoja lannoitetaan silloin tällöin kevyesti orgaanisilla lannoitteilla ja kosteina kesinä torjutaan etanoita, jotka rakastavat mutustella niiden upeita lehtiä.
Tuoksukurjenpolvi - Geranium x magnificum. Jo sata vuotta tunnettu tuoksukurjenpolvi kukkii kesä- elokuussa loistavan sinipunaisin kukin ja viihtyy monenlaisessa maassa. Se on hoidoltaan helppo ja pitkäikäinen.
Mirrinminttu - Nepeta x faassenii on runsaasti touko - syyskuussa kukkiva perenna, jonka kukinta uusiutuu ja kasvu tuuheutuu kun ensimmäisen kukinnan jälkeen heinäkuussa leikataan puoliväliin.
Loistosalvia - Salvia x superba on runsaasti ja pitkään kukkiva, aurinkoisen ja maaperältään melko kuivan tai tuoreen maaperän ryhmäperenna. Raskailla mailla mätänee helposti.
Saksankurjenmiekka - iris Barbata -lajikkeet kukkivat kesäkuussa aurinkoisella ja lämpimällä, jopa paahteisellakin paikalla. Saksankurjenmiekkojen juurakot istutetaan vaakasuoraan maanpinnalle tai hieman maanpinnan alle. Kasvi kituu jos juurakot istutetaan liian syvään.
Ruotsinköynnöskuusama - Lonicera periclymenum japaninkelasköynnös - Celastrus orbiculatus
Köynnökset istutetaan vinoon seinää kohden, jotta niiden on helppo lähteä kasvamaan tukia pitkin. Köynnöskasvit on syytä istuttaa huolella, sillä muutoin ne tuhoutuvat ennen pitkää helposti. Köynnöskuusamat istutetaan entiseen syvyyteen tai hieman syvemmälle.
Versoja lyhennetään haaroittumisen sekä juurtumisen parantamiseksi. Aluksi, ennen kuin köynnökset ovat saavuttaneet riittävän korkeuden ne tuetaan väliaikaisesti narulla, jotta köynnösten kasvavat versot pääsevät kiinnittymään varsinaiseen tukirakennelmaan - tässä tapauksessa puuritilään ja seipäisiin. Köynnökset tarvitsevat lannoitusta sekä kastelua keväällä ja usein myös kesällä. Taimen ympärillä olevaa maata ei kannata polkea jalalla sillä silloin maa tiivistyy liikaa. Paras väline tässä työssä ovat hellät kädet.
Jalokärhöt - Clematis x jackmanii, I-II (III) istutetaan reilut 10 senttiä aikaisempaa syvempään suojaiselle ja lämpimälle paikalle hiekansekaiseen, ravinteikkaaseen multamaahan. Kärhön tyvelle istutetaan matalaa kasvustoa varjostamaan paahteelle herkkiä versoja. Tuoksukurjenpolvi tai muu auringossa viihtyvä peittävälehtinen perenna käy tähän tarkoitukseen hyvin.
Nurmea asennettaessa jätetään reilu multatila alueelle istutetun puuntaimien tyvelle, jotta niiden ei tarvitse käydä selviytymistaistelua nurmen kanssa. Tämä käy helposti tekemällä nurmikkoon taimen ympärille muutaman kymmenen sentin läpimittainen reikä vaikkapa vanhalla sahalla - se on muutenkin mainio työkalu siirtonurmikon muotoilussa.
Siirtonurmen asennusohjeet:
Ohjelmassa nähty siirtonurmikko: Finnurmi Oy
Pioni 1.5.2005