007 Skyfall

Viidenkymmenen optimistista testosteronia uhkuvan Bond-vuoden jälkeen brittinäyttelijä Daniel Craig esitteli meille uudenlaisen, surullisen 007:n. Elokuvissa Casino Royale (2006), ja varsinkin Quantum of Solace (2008), näimme salaisen agentin haavat ja herkemmän puolen. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, tapaamme ensimmäistä kertaa myös avoimesti vanhenevan James Bondin.

Tämä ei tarkoita, että kuningattaren uskollinen vahti olisi yhtään vähemmän vakuuttava, päinvastoin. Sam Mendesin ohjaamassa Skyfall-seikkailussa riittää rytinää ja ruista ranteessa – mutta nyt sukelletaan vielä syvemmälle Bondin psyykeen ja traumojen syihin. Siksi hänestä rakentuu kiinnostavampi hahmo. Uurteineenkin poikamainen Craig uhkuu vastustamatonta karismaa.

Elokuvassa liikutaan Turkin eksoottisemmissa ja Lontoon tutummissa maisemissa. Bondin lojaalius joutuu koetukselle, kun M:n (Judi Dench) menneisyys palaa vainoamaan tätä. MI6:n jouduttua terrorihyökkäyksen kohteeksi 007:n täytyy jäljittää ja tuhota uhka, vaikka se vaatisi henkilökohtaisia uhrauksia. Tukea tarjoavat Mallory-niminen yhteistyökumppani (Ralph Fiennes) ja tiukkaotteinen naiskollega Eve (Naomie Harris). Vastassa on kostonhimoinen ex-agentti Raoul Silva, jolla on blondattu tukka ja psykoottinen luonne. Javier Bardem tekee biseksuaalina arkkikonnana mainion humoristisen roolin.

2010-luvulla Bond-tyttö on ampuma- ja ajotaitoinen sisupakkaus, kaikkea muuta kuin avuton seksilelu. Tietotekniikka hallitsee maailmaa pelottavalla volyymillä tehden terrori-iskuistakin kauko-ohjattavia. Q (Ben Whishaw) on tietenkin nuori ja nerokas nörtti. Kaiken kukkuraksi 007:n viileä Martinin-lipitys nimetään nyt ”päihderiippuvuudeksi”. Kuntotesteissä epäonnistuva, naisten ja unilääkkeiden kanssa sekoileva Bond on moniongelmainen kehäraakki!

Uudelleensyntymähän moisesta seuraa – ja ainakin kaksi uutta Bond-seikkailua, joihin viitataan elokuvan lopussa.

Kaiken modernisaation keskellä vanhat hyvät ajat ja nostalgia ovat Skyfallin kantava teema. Bond on ehkä vanha koira, mutta hallitsee tempun jos toisenkin. Perinteinen esittelyrepliikki kuullaan, ja hopeanhohtoinen Aston Martin kaivetaan esiin pölyttymästä. Ihmisyksilöitä ei lopulta parhainkaan teknologia korvaa, ja myös muistojentäyteinen koti kullan kallis kutsuu.

Tämä rytinän huipentava juurille paluu sisältää yhden elokuvan yllätyksistä, joka vannoutuneimmissa Bond-faneissa saattaa herättää ärtymystä. Juoni äityy paitsi freudilaisen symboliikan pyörteisiin myös tahattoman komiikan rajoille. Avainsanat: äiti, talo, isä ja pyssy. Toinen yllätys liittyy erään keskeisen henkilön kuolemaan ja korvautumiseen uudella.

Kypsän ja herkullisen keitoksen kruunaa Adelen esittämä sykähdyttävä nimikappale.

Teksti: Tuuve Aro