Sotahistorian tutkija Ilmari Hakala toimii asiantuntijana Karjalaan suuntautuvilla matkoilla. Asiakaskunta on muuttunut vuosien saatossa huomattavasti.
– Ensin matkustajien mukana oli aikamoinen määrä veteraaneja, sitten oli maanpuolustuksesta yleensä kiinnostuneiden jaksoja ja tänä päivänä asiakaskunta on nuorentunut ja naisistunut. Yli puolet on naisia, joskus matka saattaa olla jopa kokonaan naisvaltainen, kertoo Ilmari Hakala.
– Uudessa asiakasryhmässä yhdistyvät kaksi asiaa. Mielenkiinto lähihistoriaan ja mielenkiinto siihen, mitä isovanhemmat ovat tehneet – missä uhka on ollut, missä lottana ollut mummi on ollut.
Erityisesti ilmiötä selittää Hakalan mukaan se, että naiset kiinnostuvat omasta suvustaan varhaisemmin kuin miehet. Tänäkin päivänä Karjalan kannaksilla koetaan koskettavia kohtaamisia.
– Kun nuori näkee ukkinsa taistelukentän, hän sanoo usein, ettei voinut edes kuvitella millaista se on ollut.
– Siellä hiljennytään, matkailijat löytävät jotain siitä tunnelmasta ja hengestä. Vaimoni esittää sodan ajan runoja näillä matkoilla, semmoisia jotka ovat syntyneet sodassa, ja joita rintamamiehet ja -lotat ovat itse kirjoittaneet. Se tietenkin avartaa kokemista.
Kova paikka muuttuu helpotukseksi
Sota on jättänyt pitkäkestoiset jäljet moneen mieleen ja sydämeen. Niiden käsittely helpottuu, kun kohtaa asiat uudelleen.
– Vuonna 1992 olimme taistelupaikalla, jossa eräs veteraani oli vaimonsa kanssa. Mies purskahti itkuun ja totesi vain, että vielä hän pääsi täällä käymään. Kuukauden kuluttua vaimo soitti ja kertoi, että matkan jälkeen mieheltä hävisivät sota-ajan painajaiset kokonaan.
