Yleisöpuhelin alkaa olla maassamme jo uhanalainen laji. Puhelinten määrä on pudonnut neljännekseen 1990-luvun puolivälistä, jolloin niitä oli peräti yli 25 000.
Puhelinkoppeja ei enää tarvita, koska lähes jokaisella on oma kännykkä. Heinä-elokuu ovat kuitenkin yleisöpuhelimille sesonkiaikaa.
Puhelinkoppien ovet aukenevat yhä harvemmin, sillä suomalaiset puhuvat matkapuhelimiin. Meillä on jo kuntia, joissa ei ole ainuttakaan yleisöpuhelinta. Yleisöpuhelinten määrä on pudonnut muutamassa vuodessa neljännekseen.
Liikenne- ja viestintäministeriössä yleisöpuhelinten arvioitiin vähenevän nykyistä rivakammin. Sen mukaan meillä olisi tänä vuonna enää vain 3 500 puhelinta. Totuus on ehkä tätä vähän lohdullisempi.
Televiestintätilaston mukaan vuonna 1980 meillä oli 13 000 yleisöpuhelinta. 1990-luvun puolivälissä määrä tuplaantui. Kännyköiden yleistyminen näkyy selvästi 1990-luvun lopulla. 2001 määrä oli pudonnut jo alle 9 000:n ja sama trendi on jatkunut.
Puhelinkopit näkyvät katukuvassa niin kaun kuin käyttö kattaa kustannukset.
Kesä on yleisöpuhelimille parasta aikaa. Syksyn tullessa moni päätyy tänne odottelemaan vaikkapa uusiokäyttöä. Alumiinikopeista on tehty ainakin kesävessoja, tomaattimajoja ja kylille sateen kestäviä ilmoituskoppeja.
(MTV3)
(Kymmenen uutiset 19.07.2003)