Yleisö ei ole hylännyt 50 vuoden uran tehnyttä Tapani Kansaa – kertoo MTV:n erikoishaastattelussa mielialahäiriöstään: "Päästelin suustani mitä sattuu – nyt sairaus on hallinnassa ja elän elämäni onnellisinta aikaa"

Tapani Kansa juhlii laulamalla 2:15

Kun 19-vuotiaan nuorukaisen Delilah pamahti radioista syksyllä 1968, laulajan tie oli sillä sinetöity. Tänä syksynä tuo nuorukainen, Tapani Kansa juhlii 50-vuotista taiteilijan taivaltaan laajalla konserttikiertueella. Matkaan mahtuu hittejä ja huumaavaa suosiota, mutta myös syviä vastoinkäymisiä.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tänään kontrollissa. Kansa puhuu avoimesti vaikeuksistaan, myös kamppailusta musiikkibisneksessä, joka ei vanhenevaa lauluntekijää juuri enää arvosta.

Finlandia-talon lavalle astelee mies, jolle yleisö merkitsee tänään erityisen paljon. Fanit eivät ole häntä hylänneet, heitä on Helsingissäkin lähes täysi salillinen. Kysymykseen, miten hän asettuu nykyiseen populaarimusiikin kenttään, mies vastaa takahuoneessa suoraan.

Musiikkibisnes ei minua tarvitse

– En mitenkään. He jotka näitä kenttiä asettelevat, näkisivät varmaan parhaaksi, että en olisi näissä kuvioissa enää lainkaan. Mutta olen vain oma itseni. En vertaa itseäni muihin ja toivon, että yleisönikään ei vertaa.

– Vastaanotto syksyn konserteissa on ollut fantastinen. Eihän niistä halauksista ja selfie-kuvista ole tullut loppua. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että miehetkin tulevat halaamaan. Vanhat äijänköriläät isoine kourineen, että ”olipa ihana konsertti, älä vaan lopeta”.

Tapani Kansa täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Miten hän näkee elämänsä ja saavutuksensa vuosikymmenten jälkeen?

– Olen hyvin tyytyväinen. En olisi koskaan uskonut, että saavutan näin paljon, varsinkin kun tielläni on ollut yksi iso vastus: oma ailahtelevainen mieleni. Se on usein syöksynyt sinne sun tänne nopeammin kuin olisi pitänyt.

Mieleni on nyt hallinnassa

– Mutta maanis-depressiivisyyttä pystyy kontrolloimaan, kun se on tiedossa.  Tänä vuonna tulee 20 vuotta diagnoosista. Sitä ennen en aina mieltäni hallinnut ja päästelin suustani mitä sattuu.

– Kaikki on ratkottavissa. Olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen.  Ja me suomalaiset olemme onnellisessa asemassa – meillä on yhä hyvä terveydenhuolto, kun vain hakee apua ajoissa ja pitää puolensa.

– Toki on sanottava, että byrokratia voi olla rankkaa ja siinä ujo ihminen saattaa jäädä rattaisiin ja vaille apua. Minulla kaikki on nyt kontrollissa ja siksi elänkin tänään elämäni onnellisinta aikaa.

Tapani Kansa kasvoi Kotkassa, silloisessa Kymissä vaatimattomassa työläisperheessä. Musiikki alkoi soida hänen päässään samaan aikaan, kun hän oppi puhumaan. Mutta tie oli raivattava itse.

Halusin vain laulaa

– Oppikoulun jälkeen läksin heti erilaisiin hanttihommiin, koska isä oli pienipalkkainen tehdastyöläinen ja perhe eli niukasti. Musiikkiopiston viulutunneilla kävin, mutta opettaja ehdotti parin vuoden jälkeen, että ”kun pidät soitinta yhä kuin haulikkoa, jospa vaihtaisit pianoon”.

Eniten nuorukainen halusi laulaa, koska oli mukana jo tuolloin parissakin tanssibändissä. Toisen bändin isäntä soitti tuottajalegenda Jaakko Salolle Helsinkiin, josko tämä ottaisi nuoren lahjakkaan solistin koelauluun. Loppu on historiaa.

Hittejä putoili Delilahin lisäksi: Päättyneet on päivät, Ei itketä lauantaina, Kuljen taas kotiinpäin. Komeasta nuorukaisesta tuli megatähti, mutta ajan hengen mukaisesti piti vetää myös sota-ajan lauluja ja vanhaa tanssimusiikkia Georg Malmsténin kanssa MTV:n lauantai-illan showssa.

Lauloin työttömyydestä iskelmissä

Finlandia-talon lavalla Kansa kertoo yleisölleen osuvasti, kuinka hän silloin mietti, että jos kuitenkin etsisi lauluja ikäiselleen eli omalle yleisölle. Sitten hän tempaisee upean voimapop-hitin Eloise.

Kansa sävelsi myös itse useita 70-luvun suursuosikkejaan: Tulkaa tytöt takaisin, Veikko Nieminen, Pitkät päivät pakerretaan. Hitti-iskelmiksi erikoista näissä olivat yhteiskunnalliset, kantaaottavat tekstit. Tuohon aikaan ne eivät ainakaan haitanneet laulujen menestystä.

– Olen aina ollut yhteiskunnasta ja poliittisista asioista kiinnostunut. Veikko Nieminen syntyi vakavan nuorisotyöttömyyden aikaan.

Laulun kuppilassa lorvivan parikymppisen työttömän miehen Kansa kohtasi itse.

Huippuvedossa tänäänkin!

Monipuolinen laulaja on esittänyt myös klassista musiikkia: Oskar Merikantoa, Toivo Kuulaa Jean Sibeliusta. Heikki Sarmannon kanssa syntyi kaksi Sarmannon säveltämää runolevyä Eino Leinon ja Lauri Viidan lyriikoihin.

Taiteilijaeläkettä nauttiva mies tekee tänään mitä haluaa. Juhlakiertueenkin hän päätti itse, koska kukaan ei kutsunut.  Jutut yleisökadosta ja konkurssista kiertueen alkaessa Kansa kuittaa Finlandiatalolla puutaheinää-puheiksi.  Sali on miltei loppuunmyyty ja yleisö aivan myyty!

Hiukan varoen lavalle astellut Kansa on huippuvedossa, ääni kulkee falsettia myöten kuin ennenkin. Kansa rakastaa Kansaa ja osoittaa suosiotaan seisten.  Kolmannen encoren alkaessa taitelija on jo jokseenkin hämmentynyt.

Eletään ihmisiksi

Tapani Kansa elää tänään paljon yksin – ja ui vastavirtaan musiikkibisneksessä, jossa artistin lisäksi on syrjässä myös vanhempi yleisö. Siksi he tulevat keikalle ja Kansan levytkin tekevät konsertin myyntitiskillä kauppansa. Uusin levy Sielunlaulu on uunituore. Sävellykset ovat Kassu Halosen, tekstit maestron omia. Teema on mielenrauha ja kiitollisuus.

– Elämää pitää jo pohtia sillä viisaudella, jonka elämä on antanut. Sellainen on tuo levy.

Onko se jonkinlainen laulajan testamentti?

– Ei se mikään testamentti ole, mutta kelpaisi kyllä sellaiseksi, jos viimeiseksi jää.

Kansa höristelee vielä korviaan viimeiselle kysymykselle.

– Elämän tarkoitus? Sellaista ukkoa tai naista ei ole vielä tullutkaan, joka tuohon vastaisi. Bussikuskin tehtävä on ajaa turvallisesti ja kirjailijan olla sotkeutumatta papereihinsa. Jokaisella on tehtävänsä, minulla laulu soi.

– Mutta elämän tarkoitus? Ei vastaa Shakespeare eikä paraskaan runoilija. Eletään vaan kunnolla. 

Lue myös:

    Uusimmat