Kun 19-vuotiaan nuorukaisen Delilah pamahti radioista syksyllä 1968, laulajan tie oli sillä sinetöity. Tänä syksynä tuo nuorukainen, Tapani Kansa juhlii 50-vuotista taiteilijan taivaltaan laajalla konserttikiertueella. Matkaan mahtuu hittejä ja huumaavaa suosiota, mutta myös syviä vastoinkäymisiä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tänään kontrollissa. Kansa puhuu avoimesti vaikeuksistaan, myös kamppailusta musiikkibisneksessä, joka ei vanhenevaa lauluntekijää juuri enää arvosta.
Finlandia-talon lavalle astelee mies, jolle yleisö merkitsee tänään erityisen paljon. Fanit eivät ole häntä hylänneet, heitä on Helsingissäkin lähes täysi salillinen. Kysymykseen, miten hän asettuu nykyiseen populaarimusiikin kenttään, mies vastaa takahuoneessa suoraan.
Musiikkibisnes ei minua tarvitse
– En mitenkään. He jotka näitä kenttiä asettelevat, näkisivät varmaan parhaaksi, että en olisi näissä kuvioissa enää lainkaan. Mutta olen vain oma itseni. En vertaa itseäni muihin ja toivon, että yleisönikään ei vertaa.
– Vastaanotto syksyn konserteissa on ollut fantastinen. Eihän niistä halauksista ja selfie-kuvista ole tullut loppua. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota siihen, että miehetkin tulevat halaamaan. Vanhat äijänköriläät isoine kourineen, että ”olipa ihana konsertti, älä vaan lopeta”.