Sibelius oli persoonana yhtä dramaattinen kuin musiikissaan, asiantuntija toteaa.
Jean "Janne" Sibeliuksen syntymästä tulee tänään 8. joulukuuta kuluneeksi 160 vuotta.
Moni tuntee Suomen kansallisäveltäjän suurimmat teokset, mutta hänen elämässään riittää värikkäitä ja vähemmän tunnettuja tarinoita.
Jos Sibelius eläisi nyt, olisi hän varmasi klikkiotsikoissa vähän väliä: "Sibelius ryyppäsi viisi päivää putkeen, Aino suuttui!", "Sibeliuksen hermot pettivät Wienin koe-esiintymisessä", "Sibeliuksella jättivelat – huvittelee silti Euroopassa yli varojensa" – ja niin edelleen.
Kaikesta tästä huolimatta Sibelius ehti säveltää mestariteoksia vuosikymmenten ajan. Osa sävellyksistä on löytynyt vasta hänen kuolemansa jälkeen – kuten pienehkö Lulu-valssi, joka löydettiin kymmenisen vuotta sitten Yhdysvalloista maailmankuulun Harvardin yliopiston syövereistä.
– Hyvin nuori Sibelius teki pieniä vinjettejä ja jätti ne ystävilleen suveniiriksi [muistoksi] yhteisestä hetkestä, kertoo musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Vesa Sirén Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Katso myös: Lauri Porra on heviä soittava Sibeliuksen jälkeläinen – nyt hän on luonut Suomelle oman äänimaiseman
Sibeliuksen perintö ulottuu yhä pitkälle hänen jälkipolviinsa. Säveltäjä-basisti kuvasi suhdettaan kuuluisaan esi-isäänsä lämpimästi Viiden jälkeen -erikoishaastattelussa.