Kätkytkuolemaan menehtyy Suomessa nykyään vuositasolla kymmeniä lapsia vähemmän kuin vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kiitos siitä kuuluu selällään nukuttamiselle. Silti kätkytkuolema on edelleen yleisin syy, kun alle yksivuotias lapsi kuolee. Lääkäri kertoo, millaisia riski- ja suojatekijöitä on tiedossa.
Kun täysin terveenä pidetty imeväisikäinen eli alle yksivuotias lapsi kuolee nukkuessaan ilman, että mitään selitystä tapahtuneelle löytyy, puhutaan kätkytkuolemasta.
Kätkytkuolemadiagnoosiin päädytään sen jälkeen, kun muut mahdolliset syyt on ruumiinavauksen ja kuolinympäristön tutkimuksen jälkeen poissuljettu.
– Eniten kätkytkuolemia tapahtuu kahden–neljän kuukauden ikäisille vauvoille. Ensimmäisen puolentoista elinkuukauden aikana ja kuuden kuukauden iän jälkeen kätkytkuolemat ovat harvinaisia, apulaisylilääkäri Turkka Kirjavainen HUS:sta kertoo.
Vuoden 2005 jälkeen kätkytkuolema on merkitty kuolinsyyksi 6–17 suomalaisvauvalla vuosittain. Määrä on vähentynyt tasaisesti 1990-luvulta lähtien. Suurin pudotus tapahtui jo vuosina 1990–1995, jolloin tieto siitä, ettei lasta kannata nukuttaa mahallaan, alkoi levitä. Asiasta kampanjoitiin ainakin Hollannissa, Norjassa, Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa, Australiassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
– Ensi alkuun suositeltiin, että vauvoja nukutetaan joko selällään tai kyljellään. Myöhemmin osoittautui, että kylkiasentoonkin liittyy hieman kohonnut riski selällään nukuttamiseen verrattuna. Vuonna 2000 suosituksia muutettiin niin, että lapset tulisi nukuttaa vain selällään.
Kirjavainen kuvailee kampanjoinnin tuloksia epidemiologiseksi riemuvoitoksi.
– On kartoitettu riskitekijät, löydetty niistä suurin, puututtu siihen ja saatu erinomainen vaste. Niissä maissa, joissa suosituksia noudatetaan, kätkytkuolleisuus on laskenut jopa 85 prosenttia.
Suomessa kätkytkuolemien määrä on tällä hetkellä eurooppalaista keskitasoa.





