Comebackin parissa touhuava XL5 uppoutui hetkeksi takaisin kymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin, jolloin bändin suosio oli viimeksi huipussaan. Toukokuussa uuden levynsä julkaisevat herrat pääsivät uppoutumaan muistoihin tällä kertaa konkreettisesti, sillä yhtye pääsi kaivelemaan pahvilaatikollista lehtijuttuja, jotka kertoivat, mistäpä muustakaan kuin poikabändi XL5:stä.
Varastosta kaivetut lehtijutut pääasiassa naurattivat herroja, mutta niiden määrä yllätti miehet itsensäkin.
- Silloin haastatteluja tehdessä ei ikinä tajunnut, että niitä tuli tehtyä näin paljon. Sitä teki vain jutun kerrallaan. Mutta kyllä me aika iso ilmiö ollaan näköjään silloin oltu, se aina pääsee unohtumaan, Tonza kommentoi.
Teinipäiväkirjoissa miehiä ei enää tulla näkemään, mutta naistenlehtien syvähaastattelussa mahdollisesti kyllä. Syynä tähän ovat niin musiikin aikaisempaa laajempi kohderyhmä kuin herrojen muuttuneet elämäntilanteetkin.
- Nykyään voisi mahdollisesti olla jopa jotain kerrottavaa Anna-lehdessä, aikasemmin tehtiin vaan musiikkia ja elettiin rock n' roll -elämää, Mica sanoi.
Rajuimmat otsikot bändin kohdalla revittiin ensimmäisen levyn ja kiertueen jälkeen, kun alkuperäisjäsen Jami jätti bändin ja tilalle tuli Tonza. Silloin fanaattisimmat ihailijat lähettivät bändille kirjeitä, joissa haudottiin jopa itsemurhaa asian johdosta, ja aiheesta aiheutui miesten mukaan melkoisen raflaavia lööppejä näin Suomenkin pienessä mittakaavassa.
Vaikka julkisuudessa olo on artistin kannalta muuttunut kymmenessä vuodessa, ei varsinainen skandaalijulkisuus pelota miehiä - alalla ja sen myötä julkisuudessa kun ei olla ensimmäistä kertaa.
- Kyllä se riippuu vain siitä, kuinka elää ja millaisen kuvan itsestään haluaa antaa. Että jos örveltää julkisesti, niin voi olla varma, että juttua tulee, mutta jos örveltää kotona niin voi olla varma, että juttu jää tekemättä, Tonza sanoi.
- Niin että kalsarikännit rules, Mica lisäsi nauraen.