Vuosia kadulla elänyt Pasi Hietanen kertoo, millaista on elämä ilman kotia – "Minut on todettu kuolleeksi kahdeksan kertaa"

7:01
Pasi Hietanen tietää, miten Helsingin kaduilla selviytyy.

Asunnoton Pasi Hietanen yrittää soittaa itselleen ambulanssia. Hän kertoo oksentavansa ja virtsaavansa verta. Hätäkeskus epäröi asian kiireellisyyttä. Myöhemmin diagnoosi paljastaa, että jos Hietanen olisi päässyt hoitoon tuntia myöhemmin, hän olisi kuollut. Se ei olisi ollut ensimmäinen kerta.

Ruusulankatu 10. Sininauhan asumisyksikkö. Viimeiset neljä vuotta tämä on ollut Pasi Hietasen koti. Asunnossa lentelee kärpäsiä. Pöydällä on tyhjähkö tuhkakuppi ja vessan lavuaarissa kattila.

Tie kadulta omaan kotiin oli pitkä. Kaikkia ongelmia ei ole vieläkään täysin selätetty, mutta Hietasella on jälleen ote elämästään ja sänky, jossa nukkua.

Kotiosoite on jotain, mikä Hietaselta puuttui neljä vuotta. Nyt hän haluaa kertoa, miten selvisi asunnottomana päihteiden käyttäjänä neljä pitkää vuotta pääkaupunkiseudun kaduilla.

Alamäen alku

Päihdeongelmat alkoivat ensimmäisen avioeron jälkeen. Toisen avioeron jälkeen tilanne ryöstäytyi käsistä. Hietanen alkoi käyttää suonensisäisiä huumeita. Lastensuojelusta ilmoitettiin, ettei Hietanen enää voi asua saman katon alla vaimonsa ja tyttärensä kanssa.

Päihdetaustaisena Hietanen hakeutui ensin kaverien nurkkiin. Paikkoihin, joissa hän tiesi liikkuvan päihteitä. Riippuvuus paheni. Pian käytöstä tuli päivittäistä.

Hietanen kuvailee, ettei hän nähnyt avioeronsa jälkeen enää syytä yrittää hillitä päihteidensä käyttöä.

– Siitä se juuri alkaa. Ei yhteiskunta rahoita päihteiden käyttöä, niin sen joutuu rahoittamaan erilaisilla keinoilla. Mikähän muu se olisi kuin rikollisuus.

Seuraavan neljän vuoden aikana Hietanen nukkuisi vihreissä vessoissa, kaivaisi ruokansa roskakoreista ja kantaisi turvanaan veistä.

Kodittoman arkipäivä

Kadulla vietetyt vuodet tekivät Hietasesta urbaanin ympäristön selviytymisen mestarin. Hän tietää, mistä paikoista löytyy parhaiten ruokaa, miten vihreän vessan lattiasta saa nukkumakelpoisen ja mikä työkalu on asunnottomalle välttämättön.

Asunnottoman ensimmäinen ja painavin murhe on aina se, missä saa nukkua. Toimiviksi havaituissakin paikoissa on yleensä ongelmansa. Monet asunnottomat hakeutuvat nukkumaan vihreisiin vessoihin. Valitettavasti unta kaipaaville, samaiset vessat ovat monen huumeriippuvaisen pistopaikka. Unta saa pahimmillaan muutaman tunnin pätkissä, kun käyttäjät hakkaavat yösijan ovea päästäkseen piikittämään.

– Vihreät vessat eivät ole todellakaan mitään hyviä nukkumapaikkoja, niissä on ritilälattiat. Siihen pitää soveltaa jonkinlainen nukkumisalusta. Pahvi tai lehtiä siihen, niin pystyy nukkumaan.

– Pari tuntia nukutaan ja sitten ollaan hereillä ja etsitään seuraavaa päihdettä. Kerätään pulloja ja tölkkejä ja pummitaan rahaa, jotta saadaan itsensä taas toimintakuntoon. Se on jatkuvasti samaa rytmiä. Tuollainen on perusarkipäivä.

Hietanen sanoo, ettei kadulla asumisessa ole vaarallisinta nälkä tai jano tai kylmyys, vaarallisinta ovat päihteet.

– Päihteet tekevät sen, että joudut asioimaan tuntemattomien kanssa. Välillä joudut ottamaan velkaa joltain ja se velka voikin muuttua yhtäkkiä suuremmaksi. Koskaan ei tiedä milloin sitä velkaa tulee joku noutamaan. Jos se velkoja osuukin samaan aikaan vihreään vessaan. Sitten ollaankin kusessa.

Kuolema kolkuttaa

Asunnottomat kohtaavat jatkuvasti vaaroja. Suonensisäisiä käyttävälle asunnottomalla riskejä on entistä enemmän. Pelkästään epäpuhtaassa ympäristössä piikittäminen voi viedä hengen.

– Kadulla eläminen on todellakin raffia meininkiä. Varsinkin suonensisäisiä päihteitä käyttävänä, sulla ei ole aina puhtaita värkkejä. Käytät käytettyjä vehkeitä. Koskaan et oo varma onko ne ensinnäkään omia. Yleisissä vessoissa käytät päihteitä, kaikki ei ole steriiliä. Milloin tahansa voi tulla tulehduksia.

Hietanen kertoo kerran joutuneensa soittamaan itselleen Vantaalla ambulanssin, koska hän oksensi ja virtsasi verta.

– Hätäkeskuksesta sanottiin, ettei kai tässä mikään kiire ole. Ei meinannut suostua lähettämään ensin ambulanssia. Sain puhuttua sinne ambulanssin, se tuli puolessa tunnissa. Ambulanssissa ensihoitajat totesivat, että okei tämä muuttuikin kiireelliseksi sairaan kuljetukseksi. Heräsin kahden viikon kuluttua Meilahden teho-osastolta. Diagnoosi oli kaksi kappaletta auenneita vatsahaavoja, keuhkokuume ja verenmyrkytys.

Tunnin viive olisi ollut kuoleman tuomio.

– Semmoista se on välillä se kadulla asuminen.

Huumeiden piikittäminen ei ole koskaan turvallista, vaikka kaiken tekisikin täysin oikein. Hietanen on käynyt lähellä kuolemaa niin monta kertaa, että heidän voisi sanoa olevan tuttavia.

– Minut on julistettu kahdeksan kertaa kliinisesti kuolleeksi yliannostusten takia.

Ruoka pienin murheista

Kun kysyn, mistä asunnottomana oikein löytää ruokaa Hietasen ääni muuttuu hyvin kepeäksi. Ruoan saanti on ilmeisesti pienimpiä murheita asunnottomalle. Kauppakeskusten roskakorit ovat erinomaisia apajia.

– Mieleen on jäänyt syömisretki, kun käytiin junalla kaverin kanssa lentoasemalla keräämässä pulloja ja löydettiin roskiksen päältä patonki. Vartijat tulivat ajamaan meidät pois ja käskivät heittämään patongin roskiin. Me pidettiin patongista kiinni ja sanottiin, ettei olla heittämässä, me syödään tämä. Ne repivät sen meiltä käsistä ja heittivät meidät ulos.

Puukkoa vailla

Kadulla on aina oltava mukana jokin teräase, Hietanen opastaa. Veitsi tuo turvaa ja lisäksi se on näppärä yleistyökalu, mutta sitä on hankala säilyttää. Hietanen murahtaa, että poliisi takavarikoi niitä aivan yhtä aktiivisesti kuin asunnoton niitä hankkii.

– Useampi kymmentä tuli teräaseen hallussapidosta rikoksia. Puukko on asunnottomalle välttämättömyys, sillä voi leikata ja voidella leipää ja kaikkea mitä nyt veitsellä tarvii tehdä ja sillä suojaa itsensä. Sitä nyt ei virkavalta näe, että se olisi muuhun kuin toisten vahingoittamiseen.

Elämä Ruusulankadulla on huomattava parannus entiseen, mutta päihdetaustaiselle siinä on varjopuolensa.

Menneisyys koputtaa päivittäin

Hietanen sanoo suoraan, ettei varmaankaan olisi tässä nyt kertomassa elämästään ilman Sininauhan asuntoa ja sosiaalityöntekijöiden apua. Päihdeongelmaisena, velkaantuneena ja luottotiedottomana oman asunnon hankkiminen omin neuvoin olisi ollut miltei mahdoton tehtävä.

Oma asunto mullisti elämän, mutta paini päihderiippuvuuden kanssa jatkuu. Ruusulankadulla päihteiden käyttäminen on sallittua.

Ruusulankadun asumisyksikössä on 91 asuntoa. Valtaosassa asuu päihteiden käyttäjiä ja valtaosan heistä Hietanen tuntee.

Kaikki eivät ole valmiita lopettamaan aineiden käyttämistä. Asukkaat etsiskelevät päihteitä, rahaa ja seuraa kelloa katsomatta. Hietanen kuvailee, että he hakkaavat päivin ja öin hänen oveaan ja pyytävät päästä sisälle.

– Nyt neljän vuoden jälkeen haluaisi päästä vähän eteenpäin. Se on astetta haastavampaa, kun pyrkii pois päihteiden käytöstä ja täällä on noita nuorempia, jotka hakkaavat ovea jatkuvasti ja kysyvät milloin mitäkin. Se rasittaa, kun ei mene kellekään jakeluun, että olen vaikka nukkumassa. Se ei niitä haittaa, sama ruljanssi jatkuu.

Tuplaorpo

Hietanen kertoo, että päihteiden käyttö karkasi käsistä täysin toisen avioeron jälkeen hänen ollessaan 33-vuotias, mutta kamppailu päihteiden kanssa alkoi paljon nuorempana. Hietanen on addikti toisessa sukupolvessa. Sekä Hietasen biologiset vanhemmat että sijaisvanhemmat ovat kuolleet.

– Aloin 12-vuotiaana käyttää alkoholia. Isä ja äiti olivat kumpikin alkoholisteja. Sijaisperheessä päihteiden käyttö vaan alkoi siitä kaveripiiristä. Siinä 15-vuotiaana ruvettiin kannabista ja amfetamiinia nauttimaan silloin tällöin.

Työura ja haaveet

Rikkinäisestä elämästä ja hankalista lähtökohdista huolimatta Hietasella on takanaan myös 15 vuotta työuraa ja melko monipuolisen kuuloinen työhistoria: pakettiauton ajoa, Helsingin Sanomien jakamista, sprinklerien asennuksia ja katto hommia.

Työt loppuivat, kun alkoholin ja huumeiden käyttö vei veronsa. Fyysinen kunto ei kestänyt työn tekoa päihteiden kanssa. Nyt olo on parempi ja arki on melko eri näköistä kuin kadulla eläessä.

– Herään aamuisin ennen kahdeksaa ja haen aamukahvin. Sitten työtoimintaan katsomaan, mitä hommia on sille päivälle. Olen muun muassa maalannut kaikki tämän talon käytävien seinät, kaikki seitsemän kerrosta.

Seuraavaksi haaveena olisi kartuttaa omaa työelämän osaamista. Hietasella on taskussaan jo kone- ja metallialan perustutkinto sekä lvi-asentajan perustutkinto. Nyt unelmissa olisi seuraavaksi hankkia ammattitutkinto tietotekniikasta, päästä töihin ja saada uusi oma asunto.

– Jaksoin aina uskoa, että asiat kääntyvät parempaan päin. Ajattelen aina positiivisesti… välillä vähän turhankin positiivisesti.

Avaimet kotiin ja pelastumiseen

Hietanen sanoo huomanneensa, että moni päihteiden käyttäjä välttelee viranomaisia ja omien ongelmiensa kohtaamista.  Hietanen ei näe tässä järkeä. Juuri viranomaiset ja sosiaalityöntekijät auttoivat häntä pääsemään pois kadulta.

Hietanen sai nykyisen asuntonsa kohdattuaan Symppiksen päiväkeskuksessa kiertäviä sosiaalityöntekijöitä, jotka neuvoivat mitä kautta olisi mahdollista saada oma asunto. Symppis on päiväkeskus päihde- ja mielenterveysongelmaisille.

– Olen huomannut, että suuri osa päihdeongelmaisista välttelee sitä päihdeongelman kertomista ja viranomaisia. Kodittomuus pitkittyy sitä varten. Sanoo vaan suoraan ne ongelmat. Ei viranomaiset voi auttaa, jos ei ne tiedä ongelmaa. Kukaan ei tule tuomaan sulle asuntoon avainta käteen.

Helsinki, kodittomien suurkaupunki

  • Suomessa on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn viimeisimmän tutkimuksen mukaan noin 3 948 yksinelävää asunnotonta. Heistä valtaosa oleilee Helsingissä. Asunnottomuus keskittyy suuriin kaupunkeihin.
  • Helsingissä oli viime vuonna 2,2 asunnotonta 1 000 henkeä kohden.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja