Juha-Pekka, 17, halusi päästä kiinni glamouriin ja kokeili amfetamiinia: "En kuvitellut kaivelevani kellareita 29-vuotiaana heroiiniriippuvaisena" – "elukan elämästä" selvinnyt kertoo tarinansa | MTV Uutiset
6:02MTV Uutiset Liven haastattelussa Juha-Pekka Pääskysaari kertoo, kuinka hänen mielestään päihderiippuvaisia tulisi auttaa.
Julkaistu 29.02.2020 07:05(Päivitetty 29.02.2020 13:44)
Sanna Ketola
sanna.ketola@mtv.fi
Helsinkiläinen Juha-Pekka Pääskysaari kiinnostui jo teini-ikäisenä huumeista. Nyt 20 vuotta kuivilla ollut kahden lapsen isä kertoo, millä tavalla hän toivoisi viranomaisten auttavan kierteessä olevia.
Juha-Pekka Pääskysaari, 50, kuvailee nuorta minäänsä normaaliksi nuoreksi. Pääskysaaren huumeseikkailut alkoivat porttiteorian mukaisesti: ensin hankittiin alkoholia, pian rajat ylittyivät kannabikseen, sitten amfetamiiniin ja loputa opiaatteihin. Huumeita Pääskysaari sai ystävystymällä henkilöiden kanssa, joiden hän tiesi käyttävän huumeita.
– 80-luvulla huumeita ei ollut tarjolla samalla tavalla kuin tänä päivänä. Se oli isojen poikien juttu.
Vaikka 17-vuotias Pääskysaari tiesi huumeiden olevan vaarallisia, kielletylle puolelle oli silti vilkaistava.
– En mä kuvitellut, että jos 17-vuotiaana kokeilen amfetamiinia, niin päädyn kaivelemaan ihmisten häkkikellareita 29-vuotiaana heroiiniriippuvaisena.
Pääskysaari ajatteli, että huumeiden avulla pääsee "kiinni glamouriin".
– Todellisuudessa peittelin omia ongelmiani, esimerkiksi huonoa itsetuntoani.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Juha-Pekka, 17, halusi päästä kiinni glamouriin ja kokeili amfetamiinia: "En kuvitellut kaivelevani kellareita 29-vuotiaana heroiiniriippuvaisena" – "elukan elämästä" selvinnyt kertoo tarinansa
Juha-Pekka Pääskysaari haluaa auttaa muita huumejamassa olevia.
Rikoksista tuli osa arkea
Pääskysaari sai rahaa huumeiden hankkimiseen varastamalla ja muita rikoksia tekemällä. Uhreja olivat tuntemattomat ihmiset, muut huumeiden käyttäjät ja jopa oma äiti.
– Ihmisten satuttaminen on se, mikä mua on myöhemmin erityisesti kaduttanut. Olen pahoinpidellyt esimerkiksi toisia käyttäjiä, jotka ovat jääneet mulle velkaa.
"Tästä ei hyvä seuraa"
Parikymppisenä Pääskysaari huomasi, että koko hänen elämänsä pyöri ainoastaan päihteiden ympärillä.
– Silloin tiesin, että tästä ei hyvä seuraa, mutta se ei toiminutkaan niin, että vaan lopettaa ja vaihtaa elämänsuunnan.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Päihteet, rikokset ja rötökset hallitsivat Pääskysaaren arkea vuosia.
Myös lähipiiri rupesi olemaan tietoinen tilanteesta. Pääskysaari muistelee, että hädän keskellä apua sai omalta äidiltä.
– Läheiset pysyvät vierellä viimeiseen asti. Usein puhutaankin siitä, että läheiset mahdollistavat käytön antamalla lisää rahaa.
– Jos poika soittaa ja sanoo, että möröt pitävät veistä kurkulla ja ellei fyrkkaa tule, niin alkaa tapahtumaan. Kuka äiti tuossa tilanteessa ei antaisi rahaa?
"Se oli elukan elämää"
Syvässä kierteessä Pääskysaari tajusi, että asiat eivät voi jatkua samalla tavalla ikuisesti. Päihteet ja rötökset hallitsivat miehen arkea ja halu palata takaisin päihteettömään elämään kasvoi.
Muutos vaati heroiiniriippuvaiselta paljon. Mikäli aamuinen heroiiniannos jäi välistä, liki kaksimetrisen Pääskysaaren keho tyhjensi itsensä.
– Painoin lopulta 69 kiloa ja olin helvetin huonossa kunnossa. Se oli elukan elämää.
Yksi sairaalareissu muutti suunnan
Matka kuiville oli pitkä ja kivinen. Pääskysaari ehti olla yli 30 kertaa katkolla ja kirjoilla lukemattomissa hoitopaikoissa, ennen kuin valo tunnelin päässä kirkastui pysyvästi. Yksi päivä on jäänyt erityisesti miehen mieleen.
– Vieroitusklinikan naislääkäri tuli tapaamaan mua Hesperian sairaalaan ja tokaisi, että eiköhän kirjoiteta pitkä hoitomaksusitoumus.
Pääskysaari oli päätynyt Hesperian sairaalaan päihteiden käytön seurauksena.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pääskysaari törmää vanhoihin tuttuihin usein kaupungilla liikkuessaan.
Narkomaanista esimieheksi
Kun päihteet jäivät taka-alalle, Pääskysaari halusi auttaa muita. Muun muassa A-klinikkasäätiön terveysneuvontapisteellä työskennellyt mies toimii tänä päivänä työvalmennuksen esimiehenä asunnottomia ja päihderiippuvaisia auttavassa Sininauha Oy:ssa.
– Huumeiden käyttö on ympärivuorokautista hommaa. Yritämme luoda muutakin tekemistä näiden ihmisten arkeen.
Pääskysaari tapaa aktiivikäyttäjiä työssään päivittäin ja välillä kadulla kävelee vastaan tuttuja myös omasta menneisyydestä.
– Viimeksi tänä aamuna törmäsin vanhaan tuttuun.
Kyllä käyttöhuoneille
Euroopassa useassa maassa on käytössä huumeiden käyttöhuoneet, mutta Suomessa pistohuoneita ei ole. Paljon puhuttaneet ja mielipiteitä jakaneet käyttöhuoneet ovat Pääskysaaren mielestä enemmän hyvä kuin huono asia.
– On huolestuttu muun muassa siitä, että huumeiden myyjät lähestyisivät käyttöhuoneita. Niin luultavasti lähestyisivätkin, mutta eikö se ole sama, mistä huumeet ostetaan. Ne, jotka käyttävät huumeita, hankkivat ne joka tapauksessa.
– Miksi ei kokeiltaisi jotain, mikä maailmalla on todettu hyväksi?
Pääskysaari toivoo, että auttavat tahot lähestyisivät päihderiippuvaisia tehokkaammin ja jalkautuisivat suoraan heidän elinympäristöön.
– Lässytys ei auta yhtään. Jos henkilöitä yrittää väkisin raahata A-klinikalle, niin ei ne mene. Jos taas A-klinikka menisi suoraan henkilöiden luokse, niin siitä saattaa joku ottaa tärpin.
Pääskysaaren mielestä yhteenpuhaltamisella päästään jo pitkälle.
– Huumeiden käyttö nähdään usein vastakkainasetteluna: laillinen vastaan laiton tai nuori vastaan aktiivikäyttäjä. Toivon, että tällainen poistuisi ja kaikille olisi tarjolla jotakin apua.
