Henna, 36, pakeni kotioloja huumehelvettiin jo rippikouluiässä – kertoo nyt julmasta maailmasta, jossa viimeinen kauppatavara on oma vartalo

3:46
Millaista on olla nainen huumemaailmassa? Katso kaksi vuotta päihteettömänä olleen vertaistyöntekijä Heleniuksen koko haastattelu videolta.

Huumeiden ongelmakäyttäjiä on Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin. Nykyään vertaistyöntekijänä toimiva Henna Helenius, 36, kertoo, miten hän luisui päihdemaailmaan ja asunnottomuuteen, mutta myös sen, mikä sai hänet irti vuosia kestäneestä kierteestä. 

Helenius avaa Helsingin Sörnäisen sisäpihalla sijaitsevan nuorten toimintakeskuksen ovet. Värikkäät maalaukset koristavat 1900-luvun kerrostalon eteisaulaa. 

Oleskeluhuoneen hyllyssä on lautapelejä ja seinällä Steen1-nimellä tunnetun rap-artistin omistama graffititeos. 

Pöydällä lojuu nuoren tekemä taulu, jonka yläkulmassa lukee "fuck off". Jyrkkä kehotus naurattaa, vaikka tietää, että sen taakse kätkeytyy rankka tarina. Samanlainen kuin Heleniuksella. 

– Ei kukaan meistä lapsena sano, että haluaa olla narkomaani. Ei kukaan valitse tätä tietä.  

Huumeita käytetään entistä enemmän

Suomalaisten huumeiden kokeilu ja käyttö ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) mukaan lähes joka neljäs suomalainen on kokeillut kannabista. 

Tuoreen Duodecim-lääkärilehden tutkimuksesta selviää, että huumeiden ongelmakäyttäjiä on Suomessa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja myös naisten osuus on kasvanut. Tutkimuksessa arvioitiin, että Suomessa oli 31 100–44 300 amfetamiinien ja opioidien ongelmakäyttäjää vuonna 2017. Määrän arvioidaan kaksinkertaistuneen viidessä vuodessa. 

Ongelmakäyttäjistä viidennes on 15–24-vuotiaita. Tässä ikäluokassa amfetamiinien käyttö on yleisempää kuin opioidien. 

Pakoon arkea ja elämää

Pohjois-Helsingin lähiössä kasvanut 36-vuotias Helenius jäi itsekin amfetamiinikoukkuun jo nuorena. Kun hän rippikouluikäisenä huomasi, miten helposti huumeita sai kaverin tuttavien kautta omasta kotipihasta, vaihtuivat alkoholikokeilut nopeasti amfetamiiniin ja pilven polttoon. 

Toinen syy sille, miksi Helenius pakeni päihdemaailmaan, olivat alkoholinhuuruiset ja väkivallan sävyttämät kotiolot. 

– En halunnut olla kotona, ja kun löysin päihteet, tajusin, että minun ei tarvitse enää mennä kotiin. Päihteet tarjosivat mahdollisuuden olla muka se tyyppi, mikä itse halusin olla.

Kymmenen vuotta Helenius vietti muka kivaa ja helppoa elämää. Hän aloitti kolmessa eri ammattikoulussa, mutta ne kaikki jäivät kesken. Arki jäi toiseksi, kun huumeiden käyttö vei keskittymisen ja ajan. 

Perhe huomasi ongelman, kun Helenius oli parikymppinen, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. 

– Kun en asunut enää kotona, ei siihen voinut kukaan puuttua. Enkä olisi antanutkaan, nainen kertoo nyt.

Suunnitelma ei onnistunut

Päihdemaailma ja rikokset linkittyvät usein toisiinsa. Rikosten tekeminen on yleisintä nuoruusiässä, ja eniten rikoksia tekevät 18-vuotiaat, minkä jälkeen rikoskäyttäytyminen alkaa tasaisesti vähentyä.

Nuorten tekemät rikokset ovat kuitenkin vähentyneet kuluvana vuosikymmenenä. Suuri osa rikoksista kasaantuu varsin pienelle tekijäjoukolle.

Helenius kiinnostui pienistä rikoksista ja ilkivallasta jo teini-iässä. Aluksi se ei ollut pakon sanelemaa, vaan rötöstely oli ennemminkin "kiksien" hakemista ja kavereille esittämistä. Oli tärkeää todistaa olevansa "kova naama". 

Kun Heleniuksen rahat eivät riittäneet enää huumeisiin, varastelu muuttui huvista pakoksi. Helenius teki automurtoja, varasti työvälineitä ja kasvatti kannabista, jotta sai rahoitettua käyttönsä. 

Heleniuksen tulessa raskaaksi hän päätti, että elämä päihteiden kanssa saa loppua. Pari vuoden jälkeen rikollinen elämäntapa otti jälleen otteen. 

– Ex-miehen kanssa ajattelimme, että pitää saada rahaa. Päätimme, että myydään huumeita, mutta ei käytetä itse. 

Suunnitelma ei onnistunut. 

Kun olet myynyt arvosi, huumeetkaan eivät auta

Heleniuksen mukaan päihdemaailma on erityisen raaka usein fyysisesti altavastaajina oleville naisille. Piti olla valmis käyttämään väkivaltaa tai omaa vartaloaan, jotta selviäisi. 

Kun Helenius erosi ex-miehestään ja joutui asunnottomaksi, joutui hänkin tekemään äärimmäisiä tekoja saadakseen huumeita. Oli aikoja, jolloin kauppatavarana toimi oma vartalo. 

– Nainen on tuossa maailmassa aina se altavastaaja. Jos et ole valmis tekemään äärimmäisiä väkivaltatekoja, pitää tehdä jotain muuta. 

Päihteet turruttivat runnellun mielen. Helenius alkoi kuitenkin pikkuhiljaa muuttua sellaiseen suuntaan, mihin ei itse halunnut. 

– Kun olet myynyt kaikki omat arvosi, huumeetkaan eivät enää auta. 

Helenius haki itselleen apua ja sai katkopaikan A-klinikalta. Nyt kahden vuoden jälkeen hän on päihteetön ja kertoo syrjäytymisvaarassa oleville nuorille, miksi on parempi olla näkemättä pohjaa. 

"Se ei määritä sinua"

Valtioneuvoston viime vuonna julkaiseman selvityksen mukaan toistuvia rikoksia tekevien nuorten tuki ja palvelut ovat pirstaleisia. Koko maan kattavaa toimivaa järjestelmää ei ole saatu kehitettyä.

Raportin mukaan rikoksia tekevien nuorten tukeen, kuntoutukseen ja jälkihoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

Helenius on toiminut nyt puolisen vuotta vertaisohjaajana Kriminaalihuollon tukisäätiön nuorten toiminnassa. Nyt hän on aloittanut työntekijänä hankkeessa, joka keskittyy nuorten väkivallan ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn. Myös hän kokee, että juuri ennaltaehkäisevä työ on tärkeää päihde- ja rikoskierteen katkaisemisessa. 

– On paljon helpompaa alkaa opetella elämää uudelleen, kun olet parikymppinen kuin silloin, kun olet lähemmäs neljäkymmentä. 

Heleniuksen mukaan muu maailma voi olla toisinaan julma entiselle käyttäjälle. Etenkin terveyskeskuksissa on päihdetaustan takia ollut hankalampi saada hoitoa.  

Vaikka Heleniusta hävettää se, millaisen elämän hän on elänyt, hän on pystynyt kääntämään kokemuksensa voimavaraksi.

– Pystyn olla esimerkki nuorille, että siitä maailmasta pääsee pois. Se, mitä siellä on joutunut tekemään ja näkemään, ei määritä sitä, mitä olet tulevaisuudessa. 

Päihdemaailma raaistunut

Helenius on nähnyt Pohjois-Helsingin päihdepiirit kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt hän katsoo asiaa eri vinkkelistä tehdessään työtä 15-29-vuotiaiden rikollis- ja päihdetaustaisten nuorten parissa. 

Helenius uskoo, että jos hänen nuoruudessaan olisi ollut samanlainen paikka kuin se, missä hän on nyt töissä, olisi muutama mutka omasta elämästä suoristunut aiemmin.

– Kyllä olisin kaivannut tällaista apua. Paikka, missä minusta välitetään ja saan olla oma itseni.

Hänen kokemuksensa mukaan meno on huonontunut entisestään, ja väkivaltaa tehdään entistä matalammalla kynnyksellä. 

– Meillä oli jonkinlainen moraalikoodi, että ei tehty mitä tahansa kenelle tahansa. Nykyään tuntuu, että tuolla tapahtuu vaikka mitä. 

Heleniuksen mukaan yksi asia, joka tekee päihdemaailmasta raaemman, on muuntohuumeiden lisääntyminen kaduilla.  

– Huumeita jatketaan nykyään ihan millä tahansa. Tuntuu, että ihmishenki ei ole minkään arvoinen. 

Toinen huolestuttava ilmiö, johon Helenius törmää työssään, on jengiytyminen. Helenius ei muista vastaavaa ilmiötä omasta nuoruudestaan. 

– Vanhemmat värväilevät jengeihinsä jo 13-vuotiaita, jotka eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa. 

Erityisen tärkeää uudessa elämässä on se, että hän on pystynyt luomaan uudestaan suhteen lapsiinsa. 

– Haluan olla taas lapsilleni oikea äiti ja heille tavallisen tasaisen arjen. 

Siihen ei onneksi ole enää pitkä matka. 

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja