Kun Mia Ekberg oli 13-vuotias, hänen papereihinsa kirjattiin, että hän on lapsialkoholisti. Huumeidenkäytön Ekberg aloitti 18-vuotiaana. Parikymmentä vuotta myöhemmin hän seisoi kuumassa vedessä, jotta löytäisi edes jaloistaan suonen, johon piikittää huumetta.
– Olin piikittänyt joka paikkaan, kaikki suonet olivat paenneet. Viimeksi, kun olin sairaalassa, kelvollinen suoni jouduttiin etsimään ultraäänellä, jotta saatiin varjoainekanyyli laitettua, 43-vuotias Mia Ekberg kuvailee.
Ekberg muistaa, kuinka seisoi kuumassa vedessä ja odotti suonten löytymistä paikasta, johon ei ylettyisi itse pistämään. Hän oli 38-vuotias ja muiden avun varassa. Jonkun muun olisi pistettävä huumeannos hänen kehoonsa.
– Silloin ajattelin, että nyt riittää. Olin tosi loppu siihen elämään, Ekberg kuvailee.
Samoihin aikoihin hän oli saanut elämänsä pisimmän rikostuomion, kolme vuotta ja 11 kuukautta linnaa.
– Päätin, että kun tulen ulos vankilasta, en enää mene sinne takaisin. Otan kaiken avun vastaan.
Vuosi täysin kuivilla
Vapauduttuaan vankilasta vajaan kahden vuoden istumisen jälkeen Ekberg yritti jättää opioidikorvaushoidon, mutta retkahti. Kompuroinnit vaikuttavat olevan nyt kuitenkin takana.
– Olen ollut vuoden täysin kuivilla, Ekberg sanoo tyytyväisenä.
Nyt joulukuussa tulee vuosi siitä, kun 43-vuotias Ekberg jätti myös opiaattikorvaushoidon taakseen.
– Ei se ollut edes vaikeaa, piti vain haluta sitä. En kaipaa huumeita, mutta kaikkia niitä ihmisiä siinä elämässä kyllä. Vietinhän niiden kanssa 24/7 parikymmentä vuotta mun elämästä.
Irti Huumeista ry:n vapaaehtoistoiminta on tuonut ison avun Ekbergin ihmiskaipuuseen. Hän toimii järjestössä niin kutsuttuna huudikoutsina. Koutsit vievät ruokaa, ensiapua ja opastusta kadulle huumeidenkäyttäjille ja muille syrjäytyneille.
Kaikki järjestön huudikoutsit ovat koulutuksen saaneita vertaistukihenkilöitä, joilla on itsellään kokemusta päihteistä tai rikollisesta elämäntavasta irrottautumisesta. Huudikoutsit neuvovat käyttäjiä tuki- ja asuntoasioissa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa.
– Vapaaehtoistyön ansiosta saan tavata näitä ihmisiä turvallisesti. Käyn myös monen kanssa asioilla, jos he tarvitsevat tukea. Monesti narkomaaneja kuunnellaan paremmin, kun heillä on joku saattaja puhumassa puolestaan, Ekberg sanoo.
Lue myös: Jenna menetti 25-vuotiaana kaikki oikean käden sormensa huumeiden takia
"Kaikki ruoka menee aina"
Ekberg ja hänen työparinsa Laura Mandell-Mäki pakkaavat Irti Huumeista ry:n toimistolla pinkkeihin selkäreppuihinsa ruokaa, ensiaputarvikkeita ja erilaisia esitteitä. Sitten he vetävät siniset huudikoutsi-liivit talvitakkiensa päälle ja suuntaavat kadulle.
Pasilasta kauppakeskus Triplan edustalla istuskelee kaksi miestä, joiden luokse Ekberg ja Mandell-Mäki suuntaavat. Pinaattikeittoateriat, leivät ja jukurtti tekevät hyvin kauppansa miehille, toinen heistä ryhtyy heti hyväntuulisena ryystämään jukurttia.
– Kaikki ruoka menee aina, mitä on mukaan pakannut, Ekberg sanoo.
– Ruoka on hyvä syy myös mennä jutuille, kysellä tuki- ja asuntoasioista ja sellaisesta.
Asian ytimessä.doc: Tappava trippi
“Mä vihaan sitä, kun siitä tulee niin hyvä olo”
Näin kertoo alaikäisenä peukkuhuumetta piikittänyt mies. Hän toivoo, ettei kukaan käyttäisi tätä yhä suositumpaa huumetta. Samaa toivoo myös 25-vuotiaana kätensä huumeiden takia menettänyt nainen.
Tällainen on arvaamaton peukku, jota jopa addiktit itse pelkäävät.
17:48
Dokumentin Katsominen vaatii MTV Katsomo -kirjautumisen.
Ekbergin mukaan ensiapupakkaus ja useammat suojahanskat ovat välttämättömiä tarvikkeita, kun he lähtevät kadulle. Hänen mukaansa on harvinaista, ettei katukierroksella joku tarvitsisi apua haavoihinsa, paiseisiinsa tai ihotulehduksiin.
– Niitä on nykyisin todella monilla huumeidenkäyttäjillä, ei tällaista ollut silloin parinkymmentä vuotta sitten, kun itse aloitin. Silloin ei puhuttu muutenkaan juuri muuntohuumeista.
Aloitti kofeiinitableteilla
Mia Ekberg kertoo, että aloitti huumeidenkäytön väärinkäyttämällä ensin bileiltoja pitkittääkseen kofeiinitabletteja. Sitten mukaan tuli kannabis.
– Sitten kerran ravintolassa joku mies tuli kysymään, että kelpaisiko amfetamiini. Sanoin, että todellakin kelpaisi, mutta en tiedä mistä sitä saisi. Mies vastasi, että siitä ei tarvitse enää huolehtia, Ekberg kertoo.
Ensimmäisen kerran hän käytti amfetamiinia nuuskaamalla. Aineen haju ja tunne nenässä olivat kuitenkin niin epämiellyttäviä, että Ekberg päätti siltä istumalta siirtyä suonensisäiseen käyttöön.
Lue myös: Pelätystä peukkuhuumeesta vieroittautunut Risto, 27: "Se on sairasta myrkkyä ihmiselle"
Pitkään kaverit pistivät aineen Ekbergiin. Sitten hän opetteli homman itse.
– Kaikki huumeet on kokeiltu, mutta pääsääntöisesti käytin sitten seuraavat parikymmentä vuotta opiaatteja ja amfetamiinia. Kannabis oli aina siinä rinnalla, Ekberg kertoo.
Hän kertoo aloittaneensa pistämisen kyynärtaipeista. Kun suonet karkaavat neulan ulottumattomiin, on etsittävä uusia paikkoja.
– Siitä sitten lähdetään liukumaan alaspäin kyynärvarsiin, kämmeniin, nivusiin, polvitaipeisiin ja nilkkoihin. Ja sitten edetään kaulaan, rintoihin ja ihan mistä ikinä suonia löytyy.
Peukkuhuume
Synteettinen muuntohuume, joka kiihottaa voimakkaasti keskushermostoa.
Alun perin alfa-PVP. Nykyisin peukuksi kutsutaan myös muita samankaltaisia synteettisiä aineita, kuten MDPV:tä, alfa-PHP:tä ja alfa-PiHP:tä.
Käyttöannokset ovat äärimmäisen pieniä verrattuna perinteisiin huumeisiin. Yliannostusriski suuri.
Käytetään yleensä suonensisäisesti, nuuskaamalla tai polttamalla eli höyrystämällä.
Hyvin addiktoiva, mikä saa käyttäjät ottamaan uuden annoksen tiuhimmillaan 10–15 minuutin välein.
Aiheuttaa kiihtymystä, ahdistusta. unettomuutta, harhaluuloisuutta, psykoosia, erikoista liikehdintää, väkivaltaista käytöstä, sekavuutta ja kognitiivisia ongelmia.
Suomessa peukun käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Vuodesta 2018 lähtien peukku on liitetty yli 70 kuolemantapaukseen Suomessa.
Lähde: Päihdelinkki
Suurin vitsaus muuntohuumeet
Yksi tämän ajan suurimmista vitsauksista huumemarkkinoilla on Mia Ekbergin mukaan peukku, sen variaatiot sekä muut muuntohuumeet.
– Ennenhän aine oli Alfa-PVP, PVP ja Alfa-PHP. Sitten on tullut näitä muita variantteja. Eli ensin on tuotu markkinoille laiton päihde ja sitten muutettu kemiankaavaa yhdellä pykälällä, jolloin aine on taas hetken laillinen, kunnes sekin kielletään, Ekberg kuvailee.
– Mutta kukaan ei ole selvittänyt, mitä nämä aineet tekevät ihmisen verenkierrossa, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa ja muualla elimistössä.
Ekbergin mukaan peukkuhuume ja muut muuntohuumeet ovat erittäin haitallisia ihmisen psyykeelle.
– Ihmiset muuttuvat epäluuloisiksi, epäluotettaviksi, harhaisiksi, sekaviksi ja kärsivät unettomuudesta, Ekberg luettelee.
Myös fyysiset oireet ovat täysin omaa luokkaansa perinteisiin huumeisiin verrattuna. Ihmisten liikkeet muuttuvat luonnottomiksi.
– Vähän niin kuin delirium-kohtauksessa aivot jotenkin panee raajat jumiin. Ihminen voi saada kramppeja ja raajat saattavat liikkua esimerkiksi vain kyynärvarsista ja polvista alaspäin, kun muu keho on jäykkänä, Ekberg kuvailee.
– Vaikka sitä pistää yhteen kohtaan, se puskee toisesta kohtaa ihosta läpi, vaikka varpaasta, jos siellä sattuu olemaan heikko kohta, esimerkiksi hankautuma. Aine puskee ihosta läpi myös poltettuna, iho ikään kuin sulaa.
Iho kutisee ja kun sitä raapii, se tulehtuu. Aine aiheuttaa huonosti parantuvia haavoja ja paiseita.
Pilleriväärennökset lisäsivät tulehduksia
Ekberg arvioi, että erilaisten tulehdusten ja haavojen määrä huumeidenkäyttäjillä lisääntyi, kun laittomien lääketablettien suonensisäinen käyttö yleistyi.
– Laittomilta markkinoilta ostetuissa pillereissä on aina jotain muuta, kuin mitä sulle sanotaan, nehän on tehty autotallissa, eikä missään oikeissa lääketehtaissa.
Käytännössä huumekäytössä lisääntyivät Ekbergin mukaan siis aineet, jotka saattoivat sisältää mitä tahansa.
Kun ennen huumeita myivät tietyt harvat henkilöt, nykyisin huumekauppa on jakautunut valtavan suuren ihmisjoukon käsiin. Kuka tahansa voi tilata huumeita netistä, jatkaa niitä tahtomallaan tavalla ja jälleenmyydä eteenpäin.
– Kun itse aloitin huumeidenkäytön, pystyin ostamaan aineita keneltä tahansa ja tiesin mitä ostin. Huumeita oli turvallisempaa käyttää, eikä mulla ollut ikinä mitään tulehduksia.
Tujumpaa kuin amfetamiini
Pahin tulehduksien aiheuttaja on Ekbergin mukaan peukku, sen variaatiot ja muut muuntohuumeet. Hän kertoo käyttäneensä ainetta joskus itsekin.
– Se saa elämään ikään kuin rinnakkaistodellisuudessa, näkemään harhoja ja uskomaan niihin. Tulee hirveitä pelkotiloja, Ekberg kuvailee.
Ekberg paljastaa, että retkahti vankilatuomionsa jälkeen peukkuun.
– Luulin valvoneeni vuorokauden, mutta olinkin valvonut viisi. En enää kokeilisi tätä nykyajan peukkua. Näenhän, millaiseksi siitä tulee, Ekberg sanoo.
Ekbergin mukaan peukku koukuttaa ihmisen todella nopeasti.
– Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat peukun avulla lopettaneet korvaushoidon ja ovat nyt kiinni peukussa.
Ekbergin mukaan peukun suosion takana on sen voimakas vaikutus ja edullinen hinta. Peukun jälkeen amfetamiini ei tunnu enää riittävältä.
– Amfetamiinigramma maksaa 35–40 euroa ja siitä saa ehkä kaksi käyttöannosta, koska se on monesti niin huonolaatuista, Ekberg selvittää.
– Kun ostaa 20 eurolla peukkua, siitä voi vetää 5–10 kertaa. Peukun käyttöannos on niin pieni, että aine on riittoisampaa.
Sitä vetää kaikki
Nuorimmat peukunkäyttäjät, joita Ekberg on nähnyt kaduilla, ovat olleet 13–14-vuotiaita.
– Mun ikäryhmä on aloittanut huumeidenkäytön kannabista polttamalla. Nykyajan nuoret eivät tiedä välttämättä kannabiksesta yhtään mitään, vaan polttavat suoraan peukkua, Ekberg sanoo.
– Ihan sairaita tässä koko peukkuongelmassa on se, että sitä vetää viikonloppuisin sairaanhoitajat, sitä voi polttaa lakimiehet, toimittajat, kaupan johtaja ja lastentarhanopettaja.
Ekbergin mukaan on surullista, että yhteiskunta säästää jatkuvasti mielenterveys- ja päihdepalveluista. Hän ihmettelee sitäkin, mitä hyötyä on vastustaa huumeidenkäyttäjille turvaa tarjoavia käyttöhuoneita.
– Se, ettei halua jotakin asiaa, ei tarkoita sitä, etteikö sitä asiaa olisi silti olemassa. Vaikka kokisi, ettei asia koske itseä ei tarkoita sitä, etteikö se huomenna voisi koskea, Ekberg sanoo.
Mitä sitten pitäisi tehdä, että peukku saadaan pois kadulta?
– En mä tiedä. Sen mä tiedän, että se on siellä ja se on ikävä kyllä tullut jäädäkseen.
"Tässäkin on hyvä"
Triplan edessä marraskuinen iltapäivän aurinko näyttää parhaat puolensa ja maalaa taivaan vaaleanpunaisella hehkulla. Ekberg ja Mandell-Mäki moikkailevat vanhoja ja uusia tuttujaan kysellen kuulumisia.
Vanhempi mies klenkkaa jalkaansa kyynärsauvoihin nojautuen. Etäämmällä toinen mies työntää kättään syvälle roskikseen etsien pulloja tai tölkkejä.
– Onks teillä yhtään tupakkia heittää, kysyy eräs ohikulkija.
Naiset pyörittelevät päitään. Huudikoutsin roolissa ei saa jakaa mitään päihteitä.
– Ja jos antaa yhdelle tupakan, kohta koko aski on tyhjä, Ekberg sanoo.
Mia Ekberg opiskelee tällä hetkellä lähihoitajaksi ja suunnittelee tulevaisuuttaan. Yhtenä päivänä hän miettii, muuttaisiko Lappiin töihin, sillä pohjoisen kaunis luonto houkuttaa.
– Toisaalta mietin, että luenko itseni sairaanhoitajaksi. Toisaalta tämä nykyinenkin riittäisi, tässäkin on hyvä, Ekberg sanoo ja hymyilee.
– Näen tulevaisuudessani valoa. En yhtään tiedä, mitä kaikkea siellä on, mutta sen tiedän, että päihteitä siellä ei ole, eikä mitään huonoja asioita.