Helsinkiläinen Alina Lyyra käytti vuosien ajan amfetamiinia, kokaiinia, muuntohuumeita ja reseptilääkeitä. Lyyra lopetti huumeiden käytön vasta, kun oli lähellä kuolla.
– Surullista, että piti käydä niin lähellä kuolemaa ymmärtääkseen, että elämä on arvokasta.
Kaulaa koristaa tatuointi ja tikari. Jalassa lukee: Jäädään paikalleen, niin ei päivä päätykkään. Ja hartioilta sun mä kaiken nään.
– Se itseinho oli todella syvää. Ajattelin, että ihan sama, vaikka kuolen huomenna.
Näin Alina Lyyra, 22, kuvailee psykoosiin sairastumistaan ja itsemurhayritystään. Siitä hän on tehnyt pitkän matkan.
Lyyra alkoi käyttää huumeita 15-vuotiaana. Samoihin aikoihin, kun muutti kotoa pois. Ensiksi huumeiden käyttö meni teini-iän rajattomuuden piikkiin, mutta pian kävi selväksi, että Lyyralla on ongelma päihteiden käytön kanssa.
– Minulle ei koskaan riittänyt viettää vähän iltaa, vaan aina piti saada pää sekaisin kunnolla.
Ennen käyttöaikaansa Lyyra koki paljon riittämättömyyden tunnetta.
– Olen nuoresta saakka kokenut kaikki tunteet todella voimakkaasti. Rauhoittavien avulla pääsin irti todellisuudesta, ja amfetamiinin avulla pystyin toimimaan sosiaalisissa tilanteissa.
Lyyra käytti kovia huumeita niin, että joutui monesti sairaalaan sydänvaivojen, kouristuksien ja lyhytkestoisten psykoosien vuoksi. Rauhoittavien ja piristävien päihteiden yhteiskäyttö on hyvin vaarallista.
Toipuminen käyttöputkista aiheutti Lyyralle masennusta ja ahdistusta. Vieroitusoireet ohjasivat takaisin käyttämisen pariin.
Lue myös: "0,5 prosenttia päihteiden käyttäjistä pääsee takaisin normaalielämän pariin" – Eetu Pakkanen kiertää kouluja kertoakseen, miksi hänen historiaansa ei kannata toistaa
"Olin kovettanut itseni täysin"
Kun Lyyra muutti pääkaupunkiseudulle vuonna 2018, huumeidenkäyttö paheni.
Käyttäviin kavereihin Lyyra ei luottanut tai tuntenut minkäänlaista kiintymystä. Omia tunteita ei tarvinnut kohdata, ainoa yhdistävä tekijä olivat huumeet.
– Ei minua kiinnostanut toisen seura, ellei hänellä ollut huumeita tai ellemme menneet yhdessä hakemaan huumeita jostain.
Lyyra kuvailee omaa käyttöaikaansa turvattomaksi.
– Liikuin tosi paljon miesten ja minua paljon vanhempien ihmisten kanssa. Naisen paikka huumepiireissä on todella alhainen. Minulle tehtiin heti selväksi, ettei minun mielipiteilläni ollut mitään merkitystä.
Lyyra kuvailee, kuinka käyttäessään jonkun asunnolla naiset olivat aina kaupankäynnin ja huumeiden jaon ulkopuolella.
Nykyään hän ei enää tunnista itseään sen ajan Alinasta.
– Olin kovettanut itseni ihan täysin. Kuntoutuksessa muurit alkoivat sulamaan. Se oli todella pelottavaa, ja jouduin tutustumaan itseeni aivan uudella tavalla. Koen oikeasti olevani todella herkkä ihminen.
Läheisten kipu
Lyyra tietää kokemuksesta, että addiktio ajaa ihmisen kohtelemaan läheisiään huonosti.
2019 joulukuussa Lyyran veli alkoi oirehtia. Oudoille kognitiivisille oireille ei löytynyt heti selitystä. Hän meni niin huonoon kuntoon, että joutui äitinsä saattamana ambulanssilla Helsinkiin. Tauti osoittautui myöhemmin borrelioosiksi.
– Olin todella ahdistunut, koska veljeni on minulle hyvin rakas. Äitini kutsui minut katsomaan heitä sairaalaan, mutta en kyennyt, vaan menin käyttämään päihteitä. En vaan osannut käsitellä sitä tilannetta mitenkään.
Kuva
Lähellä kuolemaa elämänhalu palasi
Lyyran elämän suunta muuttui vasta, kun hän muutama vuosi sitten kävi lähellä kuolemaa. Hän oli käyttänyt monta päivää putkeen huumeita ja joutui psykoosiin.
– Olimme käyttämässä huumeita ystäväni asunnolla ja he joutuivat repimään minulta veitsen pois, kun yritin tappaa itseni.
Lyyra kertoo olevansa kiitollinen siitä, että ystävät soittivat hänelle ambulanssin.
– Se ei ole mikään itsestäänselvyys, että huumeriippuvaiset ystävät auttavat. Monesti asunnolla on huumeita, ja poliisia ei haluta paikalle.
Lyyra vietiin psykiatriseen osastohoitoon suljetulle osastolle.
– Nukuin todella pitkän ajan. Kun heräsin, en tiennyt missä edes olin. Kävelin vessaan ja näin itseni peilistä.
Näky pelotti. Lyyralla oli hiukset takussa ja kuivunutta verta kasvoissaan.
– Näin ensimmäistä kertaa, kuinka harmaa, laiha ja heiveröinen olin. Katsoin itseäni silmistä ja näin sen pohjattoman pelon elämää kohtaan.
Lyyra joutui opettelemaan kaiken uudestaan syömisestä alkaen. Hän murskasi sokeripaloja kiisseliin, kun mikään muu ei mennyt alas. Vieroitusoireet olivat kovat. Lyyra näki alkuun harhoja ja koko keho tärisi.
– Muistan, kun pelasimme osastolla korttia ja toiset löivät vetoa, että millonkohan Alinalta taas lentää kortit kädestä, koska käsien tärinä oli niin paha.
Vain muutama päivä hoidon välissä voi altistaa retkahtamiselle
Kahden päivän päästä osastohoidosta Lyyra siirtyi kuntoutukseen. Hän toteaa, että jos ei olisi päässyt kuntoutukseen niin nopeasti, hän ei välttämättä olisi ollut päihdetyöntekijään yhteydessä ja saanut lähetettä kuntoutukseen.
– Uskon etten olisi tässä nyt. Olen todella kiitollinen, että pääsin hoitoon niin nopeasti. Tiedän ihmisiä, jotka odottavat kuukausia katkaisuhoidon jälkeen kuntoutukseen pääsyä.
Lyyra toteaa, ettei halua edes ajatella, jos olisi käynyt toisin.
– Se muutama päivä voi viedä hengen.
Lue myös: Rikosoikeuden professorit: Huumeiden käytöstä ei pitäisi rangaista – "Kriminalisointi puhdistaa ongelmaa yhtä vähän kuin kieltolaki"
Päihdepalveluissa hoidon jatkumon tärkeys tunnustetaan
Päihdepalveluissa hoidon suoraviivaisuuden tärkeys ymmärretään. Väli hoitojen välissä altistaa sosiaaliselle yhteisölle, ja siitä irrottautuminen on olennaista päihderiippuvuudesta toipumisessa.
– Käyttävien kavereiden imu on valtava. Monella päihderiippuvaisella on myös katkaisuhoidosta kotiin saapuessaan kotona käyttövälineitä tai aineita, sanoo Mirka Vainikka Irti Huumeista ry:stä.
Vainikka korostaa, kuinka vanhaan ympäristöön palaaminen aktivoi myös vanhat elintavat. Toipuminen päihderiippuvuudesta on kasvamista ulos näistä tilanteista. Monelle tilanne tuntuu pelottavalta ja tuntuu helpommalta ottaa yhteyttä vanhoihin kavereihin.
– 2–4 viikon jälkeen psyykkiset vierotusoireet ovat myös voimakkaimmillaan, ja monelle tämä ajoittuu samanaikaisesti kuntoutukseen pääsyyn odottamisen kanssa.
Kuntoutuksesta elämän syrjään kiinni
Lyyra sanoo, että varsinainen toipuminen tapahtui kuntoutuksessa. Eniten hänelle on jäänyt mieleen ohjaajansa kanssa käydyt keskustelut.
– Addiktio puhui minussa edelleen vahvasti, vaikka olin fyysisesti vieroittautunut. Käyttöajatukset eivät katoa yhdessä yössä.
Esimerkiksi hän antaa ajatus- ja käyttäytymismallinsa.
– Minulla oli ihan vääristynyt kuva siitä, miten huonosti asiat olivat. Ajattelin, että voisin ihan hyvin käyttää päihteitä ja tehdä töitä tästä eteenpäin, että nyt oli vaan käynyt moka.
Päihdekuntoutuksessa Lyyra työskenteli oman ohjaajan kanssa tiiviisti. Tämä huomautti Lyyran vääristyneestä käsityksestä itsestään ja valehtelusta perheelleen.
– Näin jälkeenpäin ajateltuna, ne sanat sattuivat siksi, koska ne olivat totta.
Olennaisin oppi kuntoutuksessa olivat tunteiden säätelytaidot.
– En tarvitse enää päihteitä säädelläkseni omia tunteitani. En jää tunteisiin enää jumiin samalla tavalla, hän kuvailee.
Lyyra ymmärtää myös käyttönsä juurisyyt.
– Olen ollut todella herkkä ja pelokas lapsi, ja en ollut oppinut lapsuudessa tunteiden käsittelyä. Huumeriippuvuuden taustalla ei ole pakko olla mitään suurta traumataustaa.
Lyyra haluaa painottaa yhtä asiaa huumeriippuvuudessa.
– Kuka tahansa voi sairastua. Moni ei vaan ymmärrä, että tämä on tunne-elämän sairaus.
Katkaisuhoito vain akuutti toimenpide
A-klinikan toimitusjohtaja Kaarlo Simojoki tunnistaa Lyyran tarinan.
– Katkaisuhoito on akuutti vieroitustoimenpide, jonka tarkoitus on katkaista ihmisen huumeiden käyttö turvallisella tapaa suojatussa ympäristössä. Jos potilaalla ilmenee tarve laitoskuntoutukseen, on ilmeistä, ettei tavoiteltua hoitotulosta saavuteta, jos katkaisuhoidon ja kuntoutuksen välissä on tauko. Eihän leikkauspotilastakaan lähetetä suoraan heräämöstä välistä kotiin ennen siirtoa jatkohoitoon kirurgiselle osastolle.
Simojoen mukaan katkaisuhoidossa pyritään sitouttamaan ihminen kuntoutumiseen, joka varsinaisesti alkaa päihdekuntoutuksessa.
Syyksi sille, etteivät ihmiset pääse katkaisuhoidosta kuntoutukseen Simojoki nimeää muun muassa resurssipulan ja byrokratian. Ala on tiukalle resursoitu ja kilpailutettu.
– Päihderiippuvaisen täytyy itse hakea lähete ja saada maksusitoumus kuntoutusta varten. Hoitoon pääseminen on vaikeaa, ja päihderiippuvuus on sairaus, jonka tiedetään nimenomaan vahingoittavan ihmisen toiminnanohjausjärjestelmää.
Lisäksi syynä ovat myös huumeriippuvuuteen liittyvä stigma ja ennakkoasenteet.
Alueelliset erot suuria
Riippuu alueesta, millä tavoin huumekuntoutus toteutetaan, ja paljon kunta käyttää rahaa huumepalveluihin. Alueellisia eroja on myös hoitotuloksissa. Trendi kuitenkin on ollut viimeiset kymmenen vuotta huumekuntoutuksen toteuttaminen ostopalveluina ja panostaa avohoitoon.
Avohoito ei Vainikan mukaan toteuta kovin pitkäjänteistä hoitoa. Hänen mielestään erityisesti jälkikuntoutuksessa on paljon parantamisen varaa.
Hankintatyössä hoidon kustannusten minimoimisesta seuraa, että palvelut eivät tuota yksilöllisiä hoitosuhteita. Kilpailutuksessa sopimukset ovat noin viideksi vuodeksi, jolloin pitkä-aikainen taloudellinen panostaminen ei yrityksen näkökulmasta ole kannattavaa. On myös mahdollista, ettei hyvä laitos pärjää kunnan kilpailutuksessa.
Monissa laitoksissa on myös taloudellisia vaikeuksia.
– Onhan se aika huonoa bisnestä, toteaa Vainikka.
Vainikka toteaa, että olisi olennaista miettiä, onko huumekuntoutus järkevää toteuttaa ostopalveluina vai julkisena palveluina.
Myös jonot katkaisuhoitoon ovat pidentyneet ja katkaisuhoidon kesto lyhentynyt viimeisen 10 vuoden aikana.
Lue myös: Huumekoukku vei muusikko Jukka Tolosen pohjalle ja vankilaan naisystävänsä puukotuksesta – kertoo nyt, kuinka löysi toivon telkien takana
Oma kokemus vei kutsumustyön äärelle
Nyt Lyyra on ollut kaksi vuotta kuivilla. Hän ei käytä mitään päihteitä. Itseluottamus on vahvistunut, hän käy vertaistukiryhmissä ja kokee ensimmäistä kertaa elämässään olevansa terveessä parisuhteessa.
Lyyra työskentelee asumisohjaajana Sininauhaliitolla. Asunnot on tarkoitettu päihteidenkäyttäjille asunto ensin-periaatteella. Lyyra tukee asumisessa ja arjen toiminnoissa, kuten Kela-hakemusten täyttämisessä ja pienissä arjen askareissa.
Miltä tuntuu työskennellä päihteitä käyttävien kanssa, kun itsellä on päihdetausta?
– Olen tosi kiitollinen, ettei tarvitse enää käyttää. Jos olisin jatkanut käyttöä, minulle olisi voinut käydä samalla tavalla kuten monelle asukkaalle, joilla on ollut tosi huono kunto.
Lyyra myös kokee ymmärtävänsä asukkaita syvällisemmällä tasolla oman taustansa vuoksi.
– Ymmärrän, miksi he käyttäytyvät kuin he käyttäytyvät. Jos asukkaat hermostuvat ja huutavat meille työntekijöille, ymmärrän, että siellä taustalla on usein lapsuuden tunnesäätelyvaikeuksia.
Alkuun tylsyyden sietäminen oli Lyyralle vaikeaa. Nyt hän on oppinut nauttimaan elämän pienistä iloista.
– Nykyään dopamiiniryöppy tulee shampoon ostamisesta nettikaupasta, nauraa Lyyra.
Suurin muutos on ollut halu elämää kohtaa.
– Arvostan ja rakastan elämää nykyään. Muutos on ollut valtava, kun mietin sitä peilikuvaa itsessäni sairaalassa ja ja silmistäni näkyvää pelkoa elämää kohtaan.
Se on se sama katse, jonka Lyyra näkee asiakkaissaan.