Sort Of Sorrow on tekemässä rynnistystä läpi sarjojensa. Kiltillä ja hyväajoisella ruunalla on myös kovaluonteisuutta, mutta se näkyy vain tietyissä tilanteissa.
6-vuotias ruuna Sort Of Sorrow päätyi valmentajansa Antti Ala-Rantalan omistukseen sattuman kautta.
– Hommasin hevosen alkujaan asiakkaalle. Taustalta paljastui kuitenkin vanha hankosidevamma, joka reagoi uudelleen jo toisella treenilenkillä. Parin startin jälkeen tarhassa samaan jalkaan sattui jälleen uusi haaveri, Ala-Rantala kertaa epäonnisia tapahtumia.
Lopulta omistaja kyllästyi kissa–hiiri-leikkiin Sort Of Sorrow’n oikean takajalan hankositeen kanssa, ja hevonen jäi Ala-Rantalalle.
– Olin jotenkin tykästynyt ruunaan, joten halusin antaa sille vielä mahdollisuuden. Vähän niin kuin viimeisenä oljenkortena hankositeet poltettiin molemmista takajaloista vanhaan malliin kolvaamalla, valmentaja kuvailee.
Hevosen palasi kilparadoille jo viiden kuukauden kuluttua, mutta valmistelut olivat hyvin kevyet. Kovimmillaan se oli spurtannut 1.25-kilometrivauhtia.
– Ylivoimavoitto suoraan sairaustauolta oli yllätys tai oikeastaan järkytys itsellenikin. Sen jälkeen en ole tämän hevosen kohdalla enää vähästä hätkähtänyt.
Ajo-ominaisuudet huippuluokkaa
Tuon joulukuisen Teivon startin jälkeen Sort Of Sorrow on kilpaillut kahdeksan kertaa ja erehtynyt vain yhdesti Kaksari-sijoituksen ulkopuolelle.
– Hevosen lähtönopeus ja ravivarmuus ovat aivan eliittiä. Ravaaminen on sille tosi helppoa, vaikka ruuna onkin pieni ja kevyt. Se menee kotona ja kisoissa sen mitä mies pyytää, eikä koskaan paina tai pullaa. Kaikin puolin miellyttävä hevonen ajaa ja treenata, Ala-Rantala suitsuttaa suojattiaan.
Kiltti ja ystävällinen ruuna näyttää häijyytensä vain yhdenlaisessa tilanteessa: ruoka-aikana.
– Kun käy heittämässä sille kauroja ja muita pöperöitä, niin on parempi kun luikkii heti alta pois eikä jää karsinaan ihmettelemään. Ruuna heiluu korvat luimussa kuin hyeena mikäli sen ruokarauhaa meinaa häiritä, valmentaja varoittaa.