Tekemättä jättämisellä voi syyllistyä tahalliseen henkirikokseen, mutta se on erittäin harvinaista. Näin sanoo Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen.
– Joissakin tilanteissa voidaan katsoa, että henkilö on jättänyt tekemättä hänelle kuuluvat velvollisuudet kuten jättänyt antamatta lapselle ruokaa. Jos hänelle on selvää, että lapsi voi kuolla tähän, teko voidaan katsoa laiminlyöntiin perustuvaksi henkirikokseksi, Hyttinen selvittää.
Helsingin poliisi kertoi tiistaina saaneensa valmiiksi esitutkinnan, jossa 40-vuotiasta naista epäillään kahdeksankuisen poikavauvansa murhasta. Poliisi on tutkinut Vuosaaressa tapahtunutta vauvasurmaa alusta lähtien murhana raakuuden, julmuuden ja vakaan harkinnan perusteella.
Poliisi on vakuuttunut rikosnimikkeen oikeellisuudesta, sillä äiti oli koko ajan samassa asunnossa, kun hänen vauvansa nääntyi nälkään hänen silmiensä edessä. Kärsivän vauvan itku sai naapurit soittamaan hätäkeskukseen, mutta äiti jätti lapsensa itkusta huolimatta vauvan täysin ravinnotta.
Hyttinen painottaa kommentoivansa tapahtumien juridista punnintaa ainoastaan yleisellä tasolla, sillä hänellä ei ole tietoa Vuosaaren järkyttävän henkirikoksen yksityiskohdista.
– Jos pystytään näyttämään, että äidin tarkoitus oli tappaa lapsi näännyttämällä, kyseessä on samanlainen murha kuin mihin voisi syyllistyä veitsellä iskemällä, Hyttinen sanoo.
– Jos tätä ei pystytä näyttämään, juridisesti kyse on passiivisesta toiminnasta, jolloin murhan tunnusmerkistön täyttyminen on korkeammalla kuin aktiivisessa teossa.
Lue myös: Miksi Vuosaaren vauvakuolema tutkittiin murhana eikä lapsensurmana? – poliisilla vankka näkemys
Erityinen velvollisuus muuttaa tilanteen
Ihmisen riuduttaminen nälkään kuulostaa monesta paljon julmemmalta teolta kuin nopean kuoleman aiheuttaminen vaikkapa tukehduttamalla.
Tahallisissa henkirikoksissa rikosoikeudellinen vastuu perustuu kuitenkin pääasiassa aktiivisiin tekoihin ja vain aniharvoin siihen, että henkilö jättää jotakin tekemättä. Tapon ja murhan tunnusmerkistöön sisältyy, että tekijä nimenomaisesti "tappaa toisen".