Tarja Halonen:
- Jälkikäteen tuntuu vahvasti siltä, että Halosen olisi kannattanut tyytyä yhteen presidenttikauteen. Kaksi kautta on todella pitkä aika varsinkin, jos eväät eivät oikein riitä kansakunnan henkiseen johtamiseen.
- Oli kerta kaikkiaan kiusallista, kun talouselämän johtajat haukkuivat Halosta kaikkialla.
Nimitys ulkoministeriksi Lipposen hallitukseen:
- Oli hauska katsella ulkoministeriön kärkivirkamiesten naamoja, kun he tajusivat, kenen johdolla ulkopolitiikkaa tehtäisiin lähivuosina.
Martti Ahtisaari:
- Martti Ahtisaaren presidenttikausi olisi ollut vain eräänlainen välivaihe Suomen historiassa, ellei Serbian presidentti Slobodan Milosevic olisi tullut hulluksi vuoden 1999 alkupuolella.
Matti Vanhanen:
- Vanhanen ei ollut pääministeriainesta. Hän ei millään lailla erottunut joukosta kurssin lukuisissa keskusteluissa, pikemminkin päinvastoin. Hän jollakin tapaa hävisi tapettiin.
- Pääministerinä Vanhanen oli asiajohtaja. Hän oli kaikkien todistusten mukaan hyvin perehtynyt faktoihin ja pystyi johtamaan hallituksen työtä.
Esko Aho:
- Pidän Esko Ahoa hyvänä pääministerinä. Hän oli oikea mies oikeassa paikassa.
- Aho ja Iiro Viinanen tekivät varmasti runsaasti virheitä, mutta kaksikko uskalsi haastaa ammattiyhdistysliikettä, vaikka yleislakko oli koko ajan uhkana.
- Aholla oli korttipelissäkin voittamisen pakko, eikä hän suostu oikein lopettamaan ennen kuin pääsee voitolle.
Paavo Lipponen:
- Lipponen alkoi huutaa: Minä en tarvitse teitä, ettekä te minua, Lipponen lopetti ja kääntyi kannoillaan. Ihmettelin, mitä tämä oli, ja kysyin Erkki Tuomiojalta, että tällaistako teillä on SDP:n kokouksissa. Siinähän näit, Tuomioja vastasi sarkastisesti.
Virkkunen pitää Lipposen kampanjaa 2009 Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi väärinarviointina:
- Samanlainen väärinarviointi leimasi Lipposen yritystä päästä tasavallan presidentiksi. Aika oli vihdoin kulkenut hänen ohitseen niin kuin se kulkee aikanaan kaikkien ohitse.
Sauli Niinistö:
- Valtiovarainministerinä Niinistö oli omalla tavallaan kuin 1970-luvun Mauno Koivisto, ja pyrkimys ja päämäärä olivat aivan samat.
Jorma Ollila:
Virkkusen mukaan Jorma Ollila oli tarkka paitsi omasta maineestaan myös Nokian maineesta, eikä sietänyt vähäisintäkään kritiikkiä.
- Hyvin usein sain aamulla ärhäkkään soiton, jossa Jorma sanoi Nokian jättävän Suomen, jos "kirjoittelu on tällaista".
Harri Holkeri:
- Holkeri uskoi loppuun asti siihen, että pelaaminen ei kannata ja rehtiys aina lopulta palkitaan.
- Taitavin on se, joka pelaa, mutta ei osoita sitä. Mauno Koivisto oli omana aikanaan tällaisessa pelissä varsinainen ykköspelaaja.
Virkkunen: Olisi hyvä, jos Helsingin Sanomat voisi lukea kiusaantumatta