Janne Virkkunen: Päivälehden mies, WSOY
Helsingin Sanomat on pudonnut jalustalta sinne samaan Grand Canyoniin, missä koko media elää murroskautta – paitsi verovaroin kustannettu Yle, joka nyt katsoo ylängöltä muita alas.
Janne Virkkunen on viimeinen HS:n suuruuden aikojen vastaava päätoimittaja (1991-2010), vaikka levikki lähti trendinomaiseen laskuun jo 1990-luvun puolivälissä.
Kirjasta on turha etsiä viisasten kiveä median nykyongelmiin. Nykyistä Helsingin Sanomia Virkkunen tuntuu seuraavan apeana.
Virkkunen arvostelee reippaasti seuraajaansa Mikael Pentikäistä. Hänen mielestään Mikaelin keskustalainen tausta ja lestadiolaisuus oli huono yhdistelmä nuorsuomalaisen lehden vastaavalle päätoimittajalle.
Virkkunen ei halunnut tabloidia – päinvastoin kuin Pentikäinen – vaan kavennetun broadsheetin. Lehtiformaatista hänen suosikkinsa on Financial Times.
Myös journalismin ja toimituskulttuurin rapistuminen huolettaa: 24 tunnin huolella rakennettu uutisvirta vaihtuukin helposti 24 tunnin mielipidevirraksi.
– Mielipiteet ovat halpoja, ja vasta raskas taustatyö todella maksaa.
Toimittajien kommenttien lisääntyminen alkoi 2000-luvun lopussa häiritä Virkkusta. Taso ei ollut riittävän hyvä.
– Sanoinkin kerran, että olisi hyvä, jos lehden voisi aamulla lukea kiusaantumatta.
Nykyinen HS on Virkkusen mielestä taas täynnä toimittajien omaa ja heidän sukulaistensa elämää.
– Olen pohtinut, mistä moinen lapsellisuus on lähtenyt liikkeelle. Kirjoitukset muistuttavatkin hyvin paljon naistenlehdissä julkaistavia juttuja.
Virkkunen ei ymmärrä, miksi Pentikäisen piti lähettää kokeneita, hyviä toimittajia eläkkeelle, mutta myöntää, että itse hän päätyi pakosta samaan ratkaisuun.
