USA 2001. Ohjaus: Rod Lurie. Käsikirjoitus: David Scarpa ja Graham Yost. Tuotanto: Robert Lawrence. Kuvaus: Shelly Johnson. Leikkaus: Michael Jablow ja Kevin Stitt. Pääosissa: Robert Redford, James Gandolfini, Mark Ruffalo, Steve Burton, Paul Calderon, Clifton Collins Jr., Samuel Ball, George W. Scott, Delroy Lindo. Kesto: 132 min.
Tähtilipun liehutus on sattuneista syistä kovasti muodissa. Lippua päästään liehuttamaan tippa linssissä myös tässä Rod Lurien ohjaamassa vankilarytäkässä, jossa miehestä otetaan mittaa. Sotaestetiikkaa vankilamiljööseen sotkevassa Viimeisessä linnoituksessa vastakkain joutuvat tarmopappa Robert Redford, joka esittää vangittua veteraanikenraalia, ja Sopranojen kummisetä James Gandolfini, joka on sotilastyrmän autoritaarinen johtaja. Ja kuten leffan mahtipontinen mainoslause julistaa: linnaan ei mahdu kahta kuningasta.
Tarinan alku lupaa hyvää. Päähenkilöt esitellään kumpikin hankalaan tilanteeseen joutuneena kunnon miehenä, joista toinen, maineikas kolmen tähden kenraali Irwin "haluaa vain suorittaa tuomionsa ja lähteä kotiin" ja toinen, sotarihkamaa keräilevä johtaja Winter, tarjota ihailemalleen sankarille mahdollisimman inhimillisen kohtelun. Olisiko tässä kerrankin, massasta poiketen, realistinen kuvaus vankilaoloista nykypäivänä, vailla mustavalkoisia vastakkainasetteluja? No, ei ole. Mutta vaikka lupaukset eivät aivan täyty, kelvollista toimintaviihdettä elokuva kuitenkin tarjoaa - ja ryppyiselle Redfordille tilaisuuden todistaa mieskuntoisuutensa muun muassa kanniskelemalla painavia kiviä rintakarvat paljaina.
Sovittamaton ristiriita alkaa kehkeytyä, kun oikeudenmukaisena käskynantajana tunnettu Irwin huomaa johtaja Winterin käyttävän valtaansa väärin. Vaikka kenraali itse on tuomittu telkien taa käskyjen noudattamatta jättämisestä ja platuunansa uhraamisesta, hän on kunnioitettu tulokas vankien keskuudessa, ovathan nämäkin entisiä sotilaita. Sen sijaan he tietenkin halveksivat sotia käymätöntä johtajaa, ja kapina rupeaakin hetimiten muotoutumaan uuden auktoriteetin johdolla.