Palkittu suomentaja ja kirjailija Anuirmeli Sallamo-Lavi kertoo toimivansa välittäjänä tiedostetun ja tiedostamattoman välillä. Hän puhuu kahden maailman läsnäolosta kuin mistä tahansa arkipäivän asiasta. Hänen mukaansa maanpäällistä elämää voi helpottaa monissa tilanteissa pyytämällä ja vastaanottamalla apua henkimaailmasta.
Anuirmeli Sallamo-Lavi on kehittänyt omaa intuitiotansa kouluttautumalla muun muassa Australiassa ja Englannissa. Hänen herkkyytensä näkijänä, viestintuojana ja parantajana ovat voimistuneet, mutta ennen kaikkea hän haluaa tuoda suomalaisten ihmisten keskuuteen parantajia ja kouluttajia yli valtiollisten rajojen, ja siksi hän luonnehtii itseään välittäjäksi.
Välittäjä myös kirjallisuudessa
Myös ammattinsa puolesta suomentaja, kirjailija Anuirmeli Sallamo-Lavi on välittäjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Jännitystä kihelmöivien, Diana Gabaldonin historiallisten romaanien suomentaminen on tiedonvälitystä vanhoista kulttuureista ja niihin liittyvästä henkisyydestä. Lisäksi hän on perehtynyt syvällisesti maya-kulttuuriin Meksikossa ja Guatemalassa.
Anuirmeli on tehnyt paljon työtä myös tietokirjallisuuden tulkkina. Jopa lääketieteen opuksia on kääntynyt hänen käsissään englannista suomeksi. Myös omien kirjojensa kautta, kuten Unien näkeminen (2001) sekä Otavalle tilaustyönä kootut vitsikirjat, joista uusin ilmestyy maaliskuussa, hän välittää elämyksellisiä hetkiä lukijoille. Lahtelaisella kolmilapsisen perheen äidillä on lisäksi vankka toimittajan tausta, joten monipuolisesta ”välittämisestä” on siunaantunut leipää koko perheelle.
Henkisyydessä ei ole mitään pelättävää
Yksityisistunnoissa punatukkainen ”tietäjänainen” käyttää intuitiivisia kykyjään tuoden viestejä henkimaailman auttajilta ja vakuuttaa, että aina kun kokoonnutaan henkisissä asioissa, kyseessä on rakkaudellinen suhde maailmankaikkeuteen, eikä siinä ole koskaan mitään pelottavaa. Anuirmelillä ei ole kristallipalloa, kortteja tai muuta mystisyyttä huokuvaa esineistöä. Ainoastaan kynttilä palaa pöydällä rauhan symbolina, mutta sekään ei ole välttämätön. – Kahden maailman välisessä yhteydessä ei tarvita mitään rekvisiittaa, tosin keskittymisen kannalta siitä saattaa olla joillekin apua, hän toteaa.