Video: Näin varusmiehen kuolemaan johtanut ampumaonnettomuus tapahtui – ”Sen jälkeen tuli pahin mieleen”

Pimeäammuntaharjoituksessa yhdeksän upseerioppilaan joukkue ampui kuvitteellisia vihollisia, joita esittivät pimeässä hohtavat maalitaulut.

Ampuvilla sotilailla oli kivääreissään valonvahvistin pimeänäkemistä varten ja kypäröissään valotikku, joka hohti pimeässä. Maalitaulut oli maalattu samanlaisella, pimeässä hohtavalla maalilla.

Ammunnan aikana partiot ampuivat maalitauluja, vetäytyivät taaksepäin ja kääntyivät takaisin tulittamaan.

"Varusmiestä voi luulla maalitauluksi"

Esitutkinnassa oli kuulusteltu harjoituksessa ryhmänjohtajana toiminutta varusmiestä. Hänen mukaansa varusmiestä on pimeässä mahdollista luulla maalitauluksi. Kyseistä ryhmänjohtajaa ei epäillä rikoksesta.

– Mahdollisuus on. Jos äkkiä katsoo, on vaara olemassa, että luulee varusmiehen tauluksi. En pidä mahdottomana, että näin oli käynytkin. Kun varusmies lähtee irtautumaan ja nousee pystyyn, voi näyttää samalta kuin nouseva maalitaulu.

Ryhmänjohtajan mukaan hän oli komentanut omalle ryhmälleen, että lähtevät seuraavaksi.

– Lähdettiin irtaantumaan. Kun käännyin, näin samalla valojuovan. Luulin, että lähti johonkin ylöspäin. Luulin, että patruuna oli kimmonnut johonkin ja muuttanut suuntaa.

– Kun käännyin uudestaan ja katsoin tauluja kohti kohti, huomasin, ettei X (uhrin nimi) ollut siirtynyt taaksepäin. Huusi pari kertaa, että ”X liiku”. Kun ei kuulunut mitään pariin sekuntiin, huusin uudestaan. Tajuttiin, että jotakin oli pielessä.

Tämän jälkeen varusmiehet huusivat seis-sanaa, aseet varmistettiin ja piiput suunnattiin turvalliseen suuntaan. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty, kuka laukauksen oli ampunut.

– Meillä ei vielä tässä vaiheessa ollut varmaa tietoa, mitä X:lle oli tapahtunut, mutta tietty pelko oli, että häneen on osunut.

"Olin varma, että ammuin maalitaulua"

Jutun oikeuskäsittely alkoi viime viikon torstaina Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa. Syyttäjän mukaan vetäytymisvaiheessa yksi partioista ajautui muita partioita taaemmas.

Yksi partion jäsenistä laukaisi aseensa, jolloin luoti osui hänen ja maalitaulun väliin jääneeseen upseerioppilaaseen.

Näin ampujaksi epäilty varusmies kertoi tapahtumista poliisin kuulustelussa:

– Menin puun taakse polvelle ja katsoin valonvahvistimen läpi turvatakseni muiden partioiden irtautumisen. Näin valonvahvistimen läpi maalin nousevan ylös ja ammuin, jonka jälkeen näin maalin kaatuvan. Olin tässä täysin varma ampuneeni maalitaulua. Joku johtopartiosta komensi: ”X (uhrin nimi) irti”, mutta vastausta ei kuulunut.

Kuulustelussa varusmies kertoi kokeneensa, että pimeäammuntaan liittyy riskejä.

– Emme käyneet liikkumista läpi pimeän aikana. Kävimme ennen ammuntaa katsomassa aluetta, mutta meillä oli tällöin otsalamput käytössä.

– Selvyyden vuoksi haluan kertoa, että meillä oli kurssilla erittäin hyvä henki ja kaikki olivat kavereita keskenään. Mitään erimielisyyksiä ei ollut. X (uhrin nimi) oli kaikkien kaveri.

Yliluutnantti: Ampujia ja maaleja mahdoton sekoittaa

Ammunnan johtajana toimi yliluutnantti. Poliisikuulustelussa hän kertoi kolmannen ryhmän ammunnan käynnistyneen normaalisti.

Partiot irtautuivat, ja normaalia siirtymistä tapahtui yliluutnantin mukaan noin 40 metrin matkan. Yliluutnantti huomasi, että tukipartio oli irtautunut kahta muuta partiota pidemmälle taakse.

– Painoin sillä hetkellä kaikki maalit alas.

Yliluutnantin mukaan pursimies, joka oli ammunnan tulitoiminnan valvoja, seisoi kyseisen partion vieressä.

– Ajattelin, että hyvä katsoo noiden perään, vaikka ne ovat vähän taaempana.

Samalla hetkellä keskimmäinen eli kärkipartio lähti irtautumaan taaksepäin ja silloin kuului laukaus.

– Laukauksen jälkeen kuului vasemmasta reunasta jonkinlaista huutoa. Jotakin tyyliin ”mitä sä oikein ammuit”.

Yliluutnantti kertoo kuulusteluissa itsekin ihmetelleensä laukausta, koska hän oli laskenut kaikki maalit alas hetkeä aikaisemmin.

Samalla hetkellä kärkipartio alkoi huhuilemaan kyseisessä partiossa ollutta upseerioppilasta. Hän näytti jääneen tuossa vaiheessa edelliseen tuliasemaan puun juurelle. Yliluutnantin mukaan upseerioppilasta huudettiin ehkä kaksi kertaa. Hän ajatteli, ettei oppilas kuullut huutoja.

– Sen jälkeen tuli pahin mieleen, ja ammunta keskeytettiin välittömästi huutamalla: ”Seis”.

Yliluutnantti huomasi upseerioppilaan noin 15 metrin päässä puun juurella.

– Harpoin paikalle ja samalla kaivoin taskulampun taskustani. Valaisin häntä ja huomasin, että nyt on käynyt huonosti.

Tämän jälkeen yliluutnantti soitti hätänumeroon ja paikalle tuli myös kenttäsairaanhoitaja.

Yliluutnantin mukaan ammunnan osallistujia ja maaleja on mahdoton sekoittaa keskenään.

– Tikku näkyy valovahvistiminen läpi pienenä valopuikkona ja maalit isona valopallona. Pidän mahdottomana sekoittaa niitä keskenään.

Neljälle syytteet

Neljää ihmistä syytetään palvelusrikoksesta tai toissijaisesti tuottamuksellisesta palvelusrikoksesta. Lisäksi kaikkia neljää syytetään kuolemantuottamuksesta.

Syyttäjä vaatii upseerioppilaan kuolemaan johtaneesta ampumaonnettomuudesta syytetyille ehdollista vankeusrangaistusta tai tuntuvaa sakkorangaistusta.

Syytteessä ovat harjoituksen johtajana toiminut kapteeniluutnantti, ammunnan johtajana toiminut yliluutnantti, tulitoiminnan valvojana toiminut pursimies sekä ammuntaan osallistunut upseerikokelas. He ovat esitutkinnassa kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.

Kypärien valotikut muistuttivat ampumamaaleja

Tapausta tutkinut Onnettomuustutkintakeskus totesi raportissaan, että valotikut muistuttivat pimeässä hohtavalla maalilla merkittyjä maalitauluja. Lisäksi maalien sijoittelu ohjasi ampujan partion tulen vaarallisesti kohti uhrin partiota.

Onnettomuustutkintakeskuksen lailla syyttäjä katsoi, että ammunta oli joukolle liian vaativa. Syyttäjän mukaan ampujilla ei ollut riittävää koulutusta valonvahvistimen käyttöön pimeässä.

Valvojia liian vähän vaarallisessa harjoituksessa

Syyttäjän mukaan kapteeniluutnantti, yliluutnantti ja pursimies laiminlöivät vastuunsa huolehtia siitä, että koulutuksen vaativuus mitoitetaan oikein koulutettavien tasoon nähden. Syyttäjän mukaan ammunnassa ei myöskään ollut tarpeeksi valvojia.

Valvottavia oli yhdeksän ja valvojia kaksi, myös syytteessä olevat yliluutnantti ja pursimies.

– (Kapteeniluutnantti) ei ole valvonut, että pimeäammuntoja valvotaan riittävästi, vaikka pimeäammunta kovapanosammuntana on erittäin vaarallista, syyttäjä sanoi haastehakemuksessaan.

Jutun viimeinen käsittelypäivä käräjäoikeudessa on 24. lokakuuta. Tuomio annetaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.