Veroparatiisien tutkiminen on poliittinen valinta, suomii verotarkastaja

Pankit ovat pari vuotta voimassa olleen lain nojalla velvollisia kertomaan asiakkaittensa pääomien liikkeet maailmalle ja takaisin. Näistä nk. vertailutietotarkastuksista verottaja voi sitten poimia epäilyksiä herättäviä siirtoja ja ryhtyä jatkotutkimuksiin - yhteistyössä rahanpesua jahtaavan poliisin kanssa. Mitä tästä on seurannut? Toistaiseksi tulokset ovat olleet laihoja. Työvoimaa on liian vähän ja raha löytää aina uusia pakoreittejä.

Verohallituksen ylitarkastaja Hannu Kuortti, lakihan kuulostaa hyvältä: rahavirrat silmienne alla ja siitä vain katsotte, onko veroja maksettu?

– Kyllä, mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Raha voi kiertää useiden maiden kautta veroparatiisiin, tällaisten ketjujen jäljittäminen on huomattavasti vaikeampaa. Ulkomaisilta pankeilta emme myöskään voi pyytää samanlaisia anonyymeja listoja rahaliikenteestä kuin kotimaisilta. Jos haluamme suoraa tietoa maailmalta, meillä pitää olla epäillyn nimi ja paikallisen viranomaisen apu, jotta paikallinen rahalaitos vaikkapa Cayman-saarilta meille päin mitään tilittää.

Kritiikkiä on tullut myös siitä, että väkeä tähän työhön on liian vähän. Olemmeko me Suomessa ylipäätään liian sinisilmäisiä tämän ongelman edessä?

– Ei kritiikkiä pienistä resursseista voi kiistää, meillä on vähemmän väkeä tässä työssä kuin muissa Pohjoismaissa. Mutta lisää on luvattu. Ongelma on myös muissa Pohjoismaissa isompi, tämä liittyy jo kansakuntien varallisuuseroihin. Vaihdamme tietoja Pohjoismaiden välillä koko ajan ja tiedämme millaisia valvontakeinoja heillä on.

Tosiasiassa tuo uusi tarkastuslaki johtaa valtavaan työmäärään. Suomessa toimivat pankit raportoivat teidän käskystänne kaiken kansainvälisen rahaliikenteen, joten syynättävät tiedostot ovat massiivisia. Vaikkapa Ruotsissa pankkien on raportoitava jokainen 150 000 kruunun ylittävä (n. 17 000 euroa) rahansiirto maasta ulos tai sisään. Miksei Suomessa ole päästy tähän, saisitte tietoa pankkien valmiiksi seulomana?

– Kyllähän tuollainen laki olisi meilläkin mahdollista säätää. Se parantaisi kontrollia ihan toisella tavalla ja lisäisi tietoisuutta kiinnijäämisen riskistä, jos tulouttaa ulkomailta pimeästi. Arvioni on, että pankit vastustavat lainsäädännön kiristämistä, siis asiakastietojen luovuttamista. Mutta eihän tämä ole mikään mielipidekysymys, vaan kyse on siitä, miten isona yhteiskunnallisena asiana valtion verotulojen turvaaminen nähdään.

Ruotsissa asia kai nähdään sitten toisin, kun pankkien on kerrottava niinkin pienet siirrot kuin 17 000 euroa. Suomessa voi tulouttaa maailmalta vaikka kuinka paljon ja ilmoittaminen verottajalle on omantunnon asia. Tämä on siis viime kädessä poliittinen kysymys?

– Aivan, hymähtää Verohallituksen ylitarkastaja Hannu Kuortti.

Miten varmistetaan, että suomalaisyritykset maksavat veronsa?

Veronkierrosta Euroopalle jopa tuhannen miljardin menetykset