Kasvispainotteinen ruokavalio on hyväksi terveydelle, mutta se voi olla myös eettinen valinta. Vegaani Sari kertoo, miksi hän ei käytä eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita ja miten ruokavalion toteuttaminen vaikuttaa elämään.
Elettiin 1980-lukua, kun Sari alkoi kiinnittää syömäänsä ruokaan huomiota. Nuori nainen oli ollut lapsesta asti eläinrakas. Vähitellen ajatus eläinystävästä ruokalautasella alkoi tuntua pahalta.
Pohdinnat johtivat lopulta siihen, että Sari jätti lihan ja kalan täysin pois ruokavaliostaan. Hänestä tuli niin sanottu lakto-ovo-vegetaristi, joka syö maitoa ja kananmunia.
Sari opiskeli tuolloin hotelli- ja ravintola-alaa. Kasvisruokavalion tuntemus oli vielä varsin huteralla pohjalla.
− Onneksi keittiöopettajana sattui olemaan hyvin laaja-alainen ihminen. Hän hyväksyi sen, että olin kokkitunneilla mukana kasvissyöjänä, Sari muistelee.
80-luvulla parantamisen varaa oli myös kauppojen tuotevalikoimissa. Lihaa korvaavia tuotteita, kuten tofua, oli huonosti saatavilla. Myös papu- ja pähkinävalikoima oli suppea.
− Silloin ajatuksissani ei edes käynyt, että ryhtyisin täysin vegaaniksi, vaikka tiesin, mitä se tarkoittaa.
Lihan kautta vegaaniksi
Sari kasvissyöntiin tuli tauko, kun hän muutti viideksi vuodeksi ulkomaille. Vieraassa maassa erikoisruokavalion noudattaminen tuntui vaikealta.
− Aloin syödä taas kalaa ja vähitellen myös lihaa. Se oli vaikea päätös. Taustalla pyöri koko ajan ajatus, että jossain vaiheessa otan itseäni niskasta kiinni ja vaihdan takaisin kasviksiin.
Suomeen palattuaan Sari kokeili palata vanhaan rutiiniin, mutta se ei ollutkaan enää niin helppoa.
− Ote lipsui, ja lihoin älyttömästi. Kasvisruokailijana olin tottunut syömään niin paljon kuin napa veti. Kun vaihdoin kermaan ja eläinrasvaan, paino nousi salakavalasti.
Viime vuoden lopulla Sari koki saavuttaneensa vihdoin elämänvaiheen, jossa hän pystyi tekemään omia valintoja. Siitä kumpusi varsin radikaali päätös. Sari ryhtyi vegaaniksi, joka ei syö mitään, mikä on peräisin eläinkunnasta.
− Ajatusmaailmassani ei ollut enää välivaihetta. Ajattelin, että otan niin ison askeleen kerralla, että siitä on huomattavasti vaikeampi lipsua.
"Tämä on minun valintani"
Päätöksensä innoittamana Sari on perustanut vegaaniravintolan ja lisännyt tietouttaan ruokavaliosta myös sitä kautta. Lihaan hän on tehnyt lyhyessä ajassa pesäeron jo siinä määrin, että kuollut eläin herättää inhotuksen tunteita.
− En katso mielellään dokumentteja, missä käsitellään eläinten ruhoja. Kaupan lihahyllyt kuljen nopeasti ohi. Erityisesti verinen liha ällöttää.
Perhe tukee Saria. Myös puoliso ja 11-vuotias lapsi syövät kotona vegaanista ruokaa, mutta täydentävät ruokavaliotaan muualla.
Ulkopuolisille Sari joutuu sen sijaan selittelemään valintaansa. Haastavia tilanteita tulee eteen tämän tästä, jo vaikkapa perusravintolassa käydessä.
− Siinä pitää olla hyvinkin tarkkana. Ruoka-alan ammattilaisen tiedän, missä ruoissa saattaa olla vaikka punaista väriä, Sari kertoo.
Sukulaiset yrittävät ottaa Sarin ruokatarjoiluissa huomioon. Silti eläinperäinen ruoka-aine livahtaa helposti ateriaan vaikka voipohjaisen margariinin muodossa.
− Osa vegaaneista kieltäytyy tällaisessa tilanteessa syömästä. Itse en ole niin radikaali. En halua loukata muita, sillä näen, että tämä on minun valintani. Vien omat eväät mukana, jos en ole varma, löytyykö minulle syötävää, Sari sanoo.
Vegaaneja on moneen lähtöön
Ruokavalion ohella vegaani välttää käyttämästä eläinperäisiä tuotteita myös muilla elämän osa-alueilla. Se, miten tiukasti tätä noudattaa, vaihtelee.
− Joissakin asioissa on vähän vaikea valita. Esimerkiksi kenkiä on vaikea löytää. Itse käytän kenkiä, jotka hankin ennen vegaaniksi ryhtymistä. Seuraavat yritän hankkia nahattomina, Sari kertoo.
Vaatetuspuolta auttaa osaltaan se, että Sari on toiselta ammatiltaan käsityöläinen. Vanha harrastus huovutus on tosin jäänyt, sillä vegaani ei käytä eläinperäisiä tuotteita edes silloin, kun eläin jää henkiin.
− Tällä ajetaan takaa sitä, että eläin ei ole kone, jota tehokasvatetaan jonkin tietyn hyödykkeen saamiseksi ja usein vielä huonoissa olosuhteissa.
Sari korostaa, ettei vegaani ole kummajainen, jonka pystyy lokeroimaan tiettyyn muottiin. Vegaanien joukossa on kaiken ikäisiä ihmisiä vaihtelevista taustoista.
− Harrastan urheilua, syön itseni kylläiseksi ja juon toisinaan olutta ja siideriä, eli teen samoja asioita kuin muutkin. Olen ennen kaikkea hyvin tyytyväinen, että tein tämän päätöksen. Omatuntoni on parempi, kun jätin kaiken eläinperäisen pois.
Studio55/Jenni Kokkonen
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.
Lue myös: