Kasvispainotteinen ruokavalio on hyväksi terveydelle, mutta se voi olla myös eettinen valinta. Vegaani Sari kertoo, miksi hän ei käytä eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita ja miten ruokavalion toteuttaminen vaikuttaa elämään.
Elettiin 1980-lukua, kun Sari alkoi kiinnittää syömäänsä ruokaan huomiota. Nuori nainen oli ollut lapsesta asti eläinrakas. Vähitellen ajatus eläinystävästä ruokalautasella alkoi tuntua pahalta.
Pohdinnat johtivat lopulta siihen, että Sari jätti lihan ja kalan täysin pois ruokavaliostaan. Hänestä tuli niin sanottu lakto-ovo-vegetaristi, joka syö maitoa ja kananmunia.
Sari opiskeli tuolloin hotelli- ja ravintola-alaa. Kasvisruokavalion tuntemus oli vielä varsin huteralla pohjalla.
− Onneksi keittiöopettajana sattui olemaan hyvin laaja-alainen ihminen. Hän hyväksyi sen, että olin kokkitunneilla mukana kasvissyöjänä, Sari muistelee.
80-luvulla parantamisen varaa oli myös kauppojen tuotevalikoimissa. Lihaa korvaavia tuotteita, kuten tofua, oli huonosti saatavilla. Myös papu- ja pähkinävalikoima oli suppea.
− Silloin ajatuksissani ei edes käynyt, että ryhtyisin täysin vegaaniksi, vaikka tiesin, mitä se tarkoittaa.
Lihan kautta vegaaniksi
Sari kasvissyöntiin tuli tauko, kun hän muutti viideksi vuodeksi ulkomaille. Vieraassa maassa erikoisruokavalion noudattaminen tuntui vaikealta.
− Aloin syödä taas kalaa ja vähitellen myös lihaa. Se oli vaikea päätös. Taustalla pyöri koko ajan ajatus, että jossain vaiheessa otan itseäni niskasta kiinni ja vaihdan takaisin kasviksiin.
