Varpu Hintsanen uusperheineen vältteli infektioille altistumista kahden vuoden ajan, kun 5-vuotias Senja sairastui vakavasti. Vaikka perhe joutui käymään läpi valtavan tragedian, he saivat samalla nauttia täysimmästä elämästä ikinä.
Koronavirus sulkee kouluja ja toimistoja pakottaen perheet päiviksi ja viikoiksi saman katon alle. Miten hermot kestävät? Mistä löytää mielenkiintoista tekemistä?
Löydä mielikuvituksesi ja sisäinen lapsesi, vinkkaa Varpu Hintsanen. Hän tietää, mitä eristyksissä olo tarkoittaa. Varpun kuusihenkinen uusperhe eli pääasiallisesti vain kotonaan omissa oloissaan kaksi vuotta. Ekstroverteille perheenjäsenille sosiaalinen vetäytyminen oli aluksi hankalaa, mutta siihen tottui, kun tiesi, ketä varotoimilla suojeltiin.
Lapsen syöpähoidot vaikuttivat koko perheen elämään
Elokuussa 2016 Varpu kuuli lääkärin suusta lauseen, joka on jokaisen vanhemman pahin painajainen. 5-vuotiaalla Senjalla oli vaikeasti hoidettava syöpä.
Pelko kuristi kurkkua. Varpulta vietiin karulla tavalla pois tunne elämänhallinnasta. Hän ei pystynytkään suojelemaan lastaan kaikelta pahalta. Hänen oli hyväksyttävä sairaus ja antauduttava luottamaan hoitohenkilökuntaan. Äitinä hänen tehtävänsä oli nyt pitää lapsestaan huolta tunnetasolla.
Tyttären syöpädiagnoosin yhteydessä Varpulle kerrottiin, että perhe joutuisi välillisesti infektioeristykseen. Solunsalpaajahoidot tuhoavat syöpäsolujen lisäksi hyviä soluja, mikä teki Senjasta alttiin tartuntataudeille. Ja jos lapsi olisi sellaiseen sairastunut, syöpähoidot olisi keskeytettävä.
Varpu päätti silloisen avopuolisonsa, nykyisen aviomiehensä Sami Hintsasen kanssa, että he kertovat sairaudesta ja sen seurauksista avoimesti lapsilleen ja lähipiirilleen. Ei perheillallisia ravintoloissa, ei päiviä huvipuistossa, ei ostoskeskuksissa shoppailua, ei leikkipuistoja. Syöpään sairastunut lapsi ei saanut käydä missään, missä on paljon ihmisiä, mikä tarkoitti myös, ettei perhe käynyt yhdessä missään.
– Me ilmoitimme kaikille, että meidän kalenteri on täynnä tyhjää, Varpu muistelee.




