Varo työpaikalla leimahtavaa lempeä

Intohimoisenkin työpaikkaromanssin takana on järkevä selitys, mutta siivet se voi polttaa silti. Miksi työkaveriin tuntee vetoa seksuaalisesti? Helinä kertoo, miten hänen aluksi intohimoinen, mutta lopulta epäonninen suhteensa päättyi.

– Väitän, ettei sellaista siveyden sipulia olekaan, joka ei olisi koskaan harhautunut ajattelemaan työtoveriaan "siinä mielessä". Vain sivistyksen pintasilaus estää meitä käyttäytymästä kuin luolaihmiset, väittää 44-vuotias Helinä.

– Eri asia sitten on, antaako näille tuntemuksille periksi vai pitääkö järjen päässä ja housut jalassa. Siinä on kyse myös moraalista ja yhteiskunnan säännöistä, hän huomauttaa.

Työpaikalla tapahtuvat romanssit ovat Helinästä myös loogisia: kumppanin kanssa vietetään arkisesti kiinteästi yhdessä vain murto-osa siitä ajasta, mitä ollaan työtovereiden kanssa. Kuinka puoliso siis voisikaan ymmärtää yhtä hyvin sitä, mistä normipäivä koostuu?

– Kaikista meistä tuntuu hyvältä, kun asioita ei tarvitse selittää ja toinen tuntuu ymmärtävän puolesta sanasta. Väsyneenä toivoisi usein voivansa vain aloittaa jutun sen keskeltä, ilman tapahtumien taustoitusta. Saman kokeneen työkaverin kanssa se sujuu, Helinä huomauttaa.

– Tältä pohjalta ihan viattomasti alkoi minunkin työpaikkaromanssini.

Hyvät raamit eivät riitä

Helinä ei usko pelkän ruumiilliseen himon synnyttävän kummoistakaan suhdetta työpaikalla: jos toinen on täysi sika, minkäänlaisista raameista ei ole apua.

– Me molemmat tunsimme kuitenkin myös henkistä vetoa toisiimme. Kun olimme myös vapaita jatkamaan yhdessä, kaikki tuntui silloin olevan paremmin kuin hyvin, Helinä huokaa. Suhde tyydytti hänestä molempia sekä fyysisesti että henkisesti, ja Helinä alkoi perinaiselliseen tapaan jo varovasti haaveilla yhteen muuttamisesta.

Koska molemmat halusivat myös edetä urallaan, työpäivät tuppasivat venymään, joten työpaikasta alkoi tulla heille olohuoneen ja (aina olosuhteiden salliessa) myös makuuhuoneen jatke. Firmassahan oli odotusaula ja aulassa sohva asiakkaita varten. Silloin kun kukaan muu ei ollut jäänyt ylitöihin, Helinä ja hänen mielitiettynsä tapasivat avata aulassa viinipullon, katsoa tietokoneella elokuvan ja vajota yöksi yhdessä sohvan syvyyksiin.

Pikkuhiljaa Helinästä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että mies halusi poimia rusinat kaikista pullista. Kun seurustelua oli takana puolisen vuotta, Helinä alkoi tahtomattaan kysellä itseltään, miksi kaikki piti edelleen pitää salassa.

– Katsotaan nyt vielä, antaa asioiden vielä olla, meillähän on niin mukavaa, mies tapasi sanoa vastaukseksi asiaa koskeviin kysymyksiin ja vetää hänet syliinsä.

Pieni ääni Helinän alitajunnassa alkoi kuiskia varoituksen sanoja: mies haluaa ehkä suhteelta jotakin muuta kuin sinä. Kun Helinä uppoutui miehen syliin ja suudelmiin, hän yleensä onnistui tukahduttamaan epäilykset. Mies oli varmasti oikeassa, ja heillähän todella oli mukavaa...

Totuuden hetki

– Loppujen lopuksi emme kuitenkaan pystyneet enää kätkemään suhdetta tarkkasilmäisiltä työkavereilta, Helinä jatkaa kertomustaan. Kevyet sipaisut kädelle papereita ojennettaessa, pitkät katseet poistuvan jälkeen tai koko ruumiin kaipaava kääntyminen toisen puoleen kokouksessa olivat kavaltaneet rakastavaiset, vaikka nämä itse uskoivat olleensa kuinka virallisia.

– En mene vannomaan, ettenkö ehkä olisi hiukan toivonutkin sitä, sillä silloin miehen olisi ainakin tehtävä ratkaisunsa, otettava kantaa puoleen tai toiseen. Mikä tahansa olisi parempaa kuin epävarmuus, Helinä sanoo hiljaa.

Ennen pitkää oli siis ratkaisun aika.

– Teillä kahdella taitaa olla aika hauskaa keskenänne? työtoveri kysyi kerran viattomasti kahvihuoneessa ja iski Helinälle silmää kuppinsa reunan yli. Helinä katsahti rakastettuunsa ja näki tämän rypistävän hienoisesti otsaansa.

– Eikös meillä kaikilla ole hauskaa keskenämme? mies vain sanoi kylmästi.

– Te naiset olette vain naittamassa jokaista vastaantulijaa heti, kun on sanottu päivää.

Niine hyvineen mies nousi, kiitti kahvista ja poistui työhuoneensa suuntaan. Tyrmistynyt Helinä istui soveliaan ajan paikallaan posket punaisina ja kiirehti sitten tämän perään.

– Toivoin viimeiseen asti, että olisin käsittänyt jotenkin väärin, mutta ei. En sentään järjestänyt mitään kohtausta, kun mies kertoi ajatelleensa jo pitkään, että ehkä meillä oli eri käsitykset tulevaisuudesta, Helinä kertoo ja puree huultaan.

Vielä reittä myöten?

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen teki se, että mies oli myös Helinän esimies. Romanssin pyörteissä asia oli helppo unohtaa; työpaikan sisäisellä hierarkialla ei muka voinut olla mitään tekemistä kahden tasa-arvoisen, vahvan ihmisen intohimon kanssa.

Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. Helinän mielestä murskaantuneet toiveet ja pettymys tekivät esimies-alainen-suhteen jatkamisen mahdottomaksi. Hän pyysi heti siirtoa toiselle osastolle. Senkin jälkeen hän välillä törmäsi mieheen parkkipaikalla ja firman tilaisuuksissa.

– Mies antoi ymmärtää, että jatkaisi mielellään pientä hauskanpitoa minun kanssani, "ihan fiilispohjalta vain". Hän tarjoutui myös auttamaan minua saamaan ylennyksen. Olin vähällä lyödä häntä, Helinä sähähtää.

– Sanoin etten aio edetä urallani reittä myöten. Siirryin myöhemmin töihin kilpailevaan yritykseen.

– Sydän ei kuitenkaan eheydy varmasti enää ikinä, Helinä sanoo ja katsoo jonnekin kauas.


AVA

Kuvat: Shutterstock

Lue myös:

    Uusimmat