Intohimoisenkin työpaikkaromanssin takana on järkevä selitys, mutta siivet se voi polttaa silti. Miksi työkaveriin tuntee vetoa seksuaalisesti? Helinä kertoo, miten hänen aluksi intohimoinen, mutta lopulta epäonninen suhteensa päättyi.
– Väitän, ettei sellaista siveyden sipulia olekaan, joka ei olisi koskaan harhautunut ajattelemaan työtoveriaan "siinä mielessä". Vain sivistyksen pintasilaus estää meitä käyttäytymästä kuin luolaihmiset, väittää 44-vuotias Helinä.
– Eri asia sitten on, antaako näille tuntemuksille periksi vai pitääkö järjen päässä ja housut jalassa. Siinä on kyse myös moraalista ja yhteiskunnan säännöistä, hän huomauttaa.
Työpaikalla tapahtuvat romanssit ovat Helinästä myös loogisia: kumppanin kanssa vietetään arkisesti kiinteästi yhdessä vain murto-osa siitä ajasta, mitä ollaan työtovereiden kanssa. Kuinka puoliso siis voisikaan ymmärtää yhtä hyvin sitä, mistä normipäivä koostuu?
– Kaikista meistä tuntuu hyvältä, kun asioita ei tarvitse selittää ja toinen tuntuu ymmärtävän puolesta sanasta. Väsyneenä toivoisi usein voivansa vain aloittaa jutun sen keskeltä, ilman tapahtumien taustoitusta. Saman kokeneen työkaverin kanssa se sujuu, Helinä huomauttaa.
– Tältä pohjalta ihan viattomasti alkoi minunkin työpaikkaromanssini.
Hyvät raamit eivät riitä
Helinä ei usko pelkän ruumiilliseen himon synnyttävän kummoistakaan suhdetta työpaikalla: jos toinen on täysi sika, minkäänlaisista raameista ei ole apua.
– Me molemmat tunsimme kuitenkin myös henkistä vetoa toisiimme. Kun olimme myös vapaita jatkamaan yhdessä, kaikki tuntui silloin olevan paremmin kuin hyvin, Helinä huokaa. Suhde tyydytti hänestä molempia sekä fyysisesti että henkisesti, ja Helinä alkoi perinaiselliseen tapaan jo varovasti haaveilla yhteen muuttamisesta.
