Voiko taide viedä järjen? Stendhalin syndrooma ajaa Firenzen taideaarteita ihastelevia turisteja hurmioon ja jopa "hullujen huoneelle".
Stendhalin syndrooma on nimetty Firenzessä vuonna 1817 vierailleen kirjailijan mukaan, joka koki voimakkaan hurmioitumisen Santa Crocen kirkon taideteosten äärellä. Yhä edelleen Firenzen taideaarteet aiheuttavat matkailijoissa toisinaan esimerkiksi ahdistusta, huonovointisuutta ja muita oireita.
Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson kertoo, että Stendhalin syndrooma on hyvin harvinainen oireyhtymä, josta on oikeastaan hyvin vähän varmaa tietoa. Kuvauksia ihmisten taiteen äärellä saamista reaktioista kuitenkin on.
Karlsson kuvailee oireiden aiheutuvan ylitsevuotavasta estetiikasta ja kauneudesta.
– Sanoisin, että ne ovat ohimeneviä, voimakkaita oireita, joihin usein liittyy psykosomaattisia komponentteja, fyysisiä tuntemuksia ja usein esimerkiksi ahdistusta, Karlsson arvelee.
– Elimistön sääntelysysteemin rajat ylittyvät voimakkaasta tunnetilasta. Tilanne olisi sinänsä ylikuormitusreaktio.
Karlsson uskoo, että sairastuneilla taiteeseen liittyy usein poikkeuksellinen tunnelataus.
– Stendhalin syndrooman alkuperäisetkin tapaukset on havaittu ihmisillä, joille taide on ollut hyvin tärkeää.
"Tuskin tapahtuu Raision keskustassa"
Karlsson muistelee lukemaansa espanjalaista artikkelia, jossa kerrottiin Firenzessä kongressiin osallistuneille neurologeille tehdystä kyselystä. Neurologeilta oli kysytty, kuinka moni heistä havaitsi itsessään Stendhalin syndrooman oireita.
– Lähes puolet sanoi, että heillä oli vähän erilaisia haltioitumisen tunteita. Firenze on ympäristö, jossa tiivistyy paljon asioita, joilla on ihmisille tunnemerkitystä. Vastaavaa tuskin tapahtuisi esimerkiksi Raision keskustassa tai Jakomäessä.
Karlsson ihmettelisi, jos vastaavaa hurmioitumista ei kuitenkin tavattaisi myös muissa poikkeuksellisen kauniissa paikoissa. Tilaa ei ehkä vain aina osata tunnistaa.
– Pidän hyvin, hyvin todennäköisenä, että tätä tapahtuu myös muualla kuin Firenzessä. Firenzen psykiatrisessa sairaalassa vain sattui olemaan lääkäri, joka oli kiinnostunut taiteesta ja huomasi tämän ilmiön.
Karlsson on keskustellut aiheesta erään firenzeläisen kollegansa kanssa, joka vahvistaa ilmiön olevan yhä olemassa. Muutamia tapauksia kohdataan kaupungissa joka vuosi, mutta Karlsson uskoo, että monikaan Stendhalin syndrooman kokenut ei hakeudu hoitoon tuntemustensa vuoksi.
Studio55.fi/Milja Atu
Kuvat: Colourbox.com