Puolet kotihoidon yksiköistä onnistui hoitamaan asiakkaita suunnitellun tuntimäärän verran THL:n seurannassa.
Noin puolet kotihoitoa tarjoavista yksiköistä onnistui hoitamaan asiakkaita suunnitellun tuntimäärän viime lokakuussa, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuore seurantaraportti. Kyse on esimerkiksi avusta syömisessä ja peseytymisessä.
Tulos ei kuulosta hääppöiseltä, ja raportin mukaan erot alueiden välillä ovat suuria. Keski-Suomessa 84 prosenttia yksiköistä ilmoitti, että tunteja toteutui vähintään suunnitelman mukainen määrä. Helsingissä ja Vantaalla sekä Keravalla suunniteltu tuntimäärä puolestaan toteutui alle 20 prosentissa yksiköistä. Helsingin lukema, 14 prosenttia, oli kaikkein pienin.
Määrällisesti kotihoidon yksiköitä on eniten juuri Helsingissä, vähiten Keski-Pohjanmaalla. Helsingissä yksiköitä oli 129, Keski-Pohjanmaalla 17.
THL:n erikoistutkija Kim Josefssonin mukaan tulosten taustalla voivat olla todelliset erot, mutta alueilla on myös saattanut olla ongelmia tuottaa tietoa. Tiedot on saatu suoraan kotihoidon yksiköistä.
– Jos alueilla on vaikea tuottaa tietoa toteutuneista kotihoidon palvelutunneista, herää kysymys, miten omavalvonta hoidetaan, Josefsson sanoo STT:lle.
Viime vuonna Manner-Suomessa oli yhteensä noin 1 500 kotihoitoa tuottavaa yksikköä. Kotihoidolla tarkoitetaan asiakkaan kodissa tai asumispalvelussa annettua kotihoidon palvelua. Asiakkaita suurimmassa osassa yksiköitä oli alle 70.
Julkisella sektorilla palvelutunnit toteutuivat hieman alle 50 prosentissa yksiköissä, kun taas yksityisellä sektorilla noin 60 prosentissa. Mitä suurempia yksiköt olivat, sitä harvemmin palvelutunnit toteutuivat.
Tarkka sääntely kaksiteräinen miekka
Hoivaa tarvitsevien vanhusten tilanne puhuttaa Suomessa, mutta Josefsson miettisi tarkkaan ennen kotihoidon sääntelyn tiukentamista.
– Hyvin tarkka sääntely on kaksiteräinen miekka. Se voi kangistaa ja vähentää kannusteita tehdä asiat uusilla tavoilla.
Toissa vuonna uudistuneessa sosiaalihuoltolaissa sanotaan, että kotihoitoa järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä sillä perusteella, että hänen toimintakykynsä on alentunut esimerkiksi korkean iän vuoksi.
– Toisin kuin aiemmassa laissa, uuden lain mukaan asiakkaan pitää saada se määrä palvelua, joka on kirjattu hänelle annettuun päätökseen, Josefsson kertoo.
Kaikki eivät kuitenkaan pääse palveluiden piiriin heti. Josefssonin mukaan siitä, kuinka moni esimerkiksi jonottaa kotihoidon palveluita, ei ole täysin selkeää kokonaiskuvaa.
Merkittävää on, kuinka olemassa olevia resursseja käytetään, Josefsson sanoo. Hänen mukaansa lainsäädännön keinoin on hyvin vaikea määritellä vaikkapa sitä, miten työt on järjestetty ja kuinka työntekijöitä johdetaan.
Monien tahojen apua tarvitaan
THL:n mukaan kotihoitoa tuottavissa yksiköissä työskenteli viime lokakuussa noin 19 000 työntekijää. Heistä lähes 80 prosenttia työskenteli julkisella sektorilla ja noin 70 prosenttia oli lähi- ja perushoitajia.
Josefssonin mukaan henkilöstön saatavuus, käytettävissä olevat rahat ja väestön ikääntymisestä johtuva palveluiden tarve on valtion tasolla iso haaste.
– Se on kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu.
Ratkaisut riippuvat hänen mukaansa muun muassa työperäisestä maahanmuutosta, koulutuksesta, johtamisesta ja työntekijöiden työoloista.
Josefssonin mukaan julkisen sektorin ja yritysten lisäksi on olemassa hyvin paljon eri tahoja, kuten järjestöjä, jotka tekevät työtä iäkkäiden kanssa.
– Kaikki halukkaat ja kyvykkäät tahot pitäisi ottaa mukaan, että kokonaisuus saadaan toimimaan, Josefsson sanoo.