Lähes puolet lasten ja perheiden kanssa työskentelevistä ammattilaisista kertoo kohdanneensa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa usein tai erittäin usein. Asia selviää THL:n tuoreesta tutkimuksesta.
Useimmin ilmiöön törmäsivät lastensuojelun ammattilaiset. Opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset ilmaisivat kohdanneensa lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa huomattavasti harvemmin.
Uutisaamussa maanantaina vierailleen Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntijan Annukka Paasivirran mukaan tutkimuksessa ilmeni, että henkiseen väkivaltaan syyllistyivät yleisimmin lapsen vanhemmat.
– Altistumisen paikkoja voi olla hyvin laajastikin, niin kotona kuin kouluissakin omissa kasvuympäristöissään. Se voi olla hyvinkin aktiivista, tarkoituksellisempaa tai passiivisempaa laiminlyöntiä, jolloin sitä on vaikeampi tunnistaa, Paasivirta kertoo.
Henkinen väkivalta voi siis olla myös tahatonta. Tahaton henkinen väkivalta määrittyy lapsen iän mukaan.
– Vauvaikäisen lapsen näkökulmasta tekemättä jättäminen määrittyy matalammalla kynnyksellä henkiseksi väkivallaksi, vaikka että ei vastata vauvan tarpeisiin, jos hänellä on vaikea olo. Teini-ikäisen kohdalla kynnys määrittyä väkivallaksi on korkeampi eli esimerkiksi tällaista epäsensitiivistä vuorovaikutusta, sanoo THL:n erikoissuunnittelija Miia Ståhlberg.
Lue myös: Selittelyä, vääristelyä ja ovelia väistöliikkeitä – tätä kaikkea henkinen väkivalta on
Määrittelyongelma
Lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset kokevat vaikeaksi puuttua lapsiin kohdistuvaan henkiseen väkivaltaan.
Kyselyn avoimissa vastauksissa opetuksen ja kasvatuksen ammattilaiset korostivat kaipaavansa ilmiön tunnistamiseksi tietoa siitä, millaista oireilua henkinen väkivalta voi lapselle aiheuttaa.
