Itse kuritusväkivaltaa lapsena kokeneiden asenteet sen käyttöä kohtaan ovat positiivisempia kuin muilla.
Tiistaina julkaistusta Lastensuojelun Keskusliiton tuoreesta selvityksestä ilmenee, että suomalaisten positiivinen asennemuutos kuritusväkivallan käyttöä kohtaan on hidastunut.
Kuritusväkivallalla tarkoitetaan fyysistä tai henkistä väkivaltaa, jossa vanhempi, muu aikuinen tai sisarus aiheuttaa lapselle kipua rangaistakseen tai rajoittaakseen käyttäytymistä.
Se voi olla fyysistä väkivaltaa, kuten esimerkiksi tukkapöllyä, läpsimistä tai henkistä, kuten lapsen tahallaan huomiotta jättämistä.
Selvityksen toteuttamisesta yhdessä kollegansa Laura Holmin kanssa vastannut Lastensuojelun keskusliiton erityisasiantuntija Julia Kuokkanen kuvailee, että raa’at lapsiin kohdistuva kuritusväkivaltakeinot ovat laskeneet, mutta rajamailla olevat keinot ovat kasvaneet.
– Juuri sellaiset, joiden kohdalla saatatetaan miettiä, että missä menee raja siinä, mikä on väkivaltaa ja mikä on rajoittamista, Kuokkanen kertoo.
Kuokkasen mukaan esimerkki tämän tyyppisestä keinosta on retuuttaminen.
Holmi kuvailee kuritusväkivallan ja lapsiarjen eroja.
– Pienen lapsen kanssa tulee paljon semmoisia tilanteita, että pitää pukea lapsi, kun ulkona on pakkasta ja on pakko päästä päiväkotiin. Joudut todennäköisesti vetämään välillä vähän väkisin punttia jalkaan, jos toinen vastustelee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siinä tavoitteellisesti yritettäisiin satuttaa, Holmi kuvailee.
10:11
