Kumppanin kuolema oli kirjailija Anne Hakkaraiselle valtava menetys, joka johti vapaapudotukseen elämässä. Samalla suuri suru kirkasti elämän tarkoituksen.
Viime syksynä Anne Hakkaraisen mies Matti menehtyi. Pariskunta oli elänyt yhdessä lähes 30 vuotta.
– Yhdessä silmänräpäyksessä minä menetin ystävän, rakastajan ja työkaverin ja se oli aika paljon, Hakkarainen sanoo.
Aluksi Hakkarainen koki, että hän yrittää elää puolikkaana kahden täyden ihmisen elämää. Hän esimerkiksi keitti Matin aamukahvit ja joi ne, vaikka ei oikeasti välitä kahvista. Vähitellen Hakkaraisen mieleen hiipi ymmärrys, että hän on kokonainen ihminen eikä osa toista.
Se ei silti tarkoittanut, että elämään olisi päässyt kunnolla takaisin kiinni. Kumppanin kuolemasta on vuosi, murto-osa yhdessä eletystä ajasta. Hakkaraisen lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat edelleen auki.
– Tuntuu aika lailla vapaalta pudotukselta vieläkin. Ei ole suunnitelmia enkä tiedä yhtään, mitä tekisi.
Lue myös: Suru on kokemus, joka jää meihin eikä koskaan lähde – Mari uskoo, ettei surusta tarvitsekaan "selviytyä"
Suru kirkasti elämän tarkoituksen
Hakkarainen on kiitollinen ystävistään, joiden tuki on kannatellut vaikeina aikoina.
– Vaikka olen yksin, en ole yksinäinen.
