Emme ole olosuhteiden uhreja, vaan voimme itse vaikuttaa elämäämme. Kati Reijosen mukaan ihmisiä ei länsimaissa kannusteta itsereflektioon. Sen sijaan vastauksia ja ohjeita haetaan muilta.
Kati Reijosen (s. 1959) elämä kuulosti siltä, mistä moni haaveilee: tohtorin tutkinto, asunto Mosambikissa, Vanuatulla ja Omanissa, monta lasta, avioliitto. Reijosen elämä meni kuitenkin rajulla tavalla uusiksi, kun hänen poikansa sairastui ja pitkä avioliitto päättyi – samoin työsuhde.
Nykyisin kirjoittajaksi itseään tituleeraava Reijonen on myös meditaatio-ohjaaja ja Nollaus.fin perustaja. Hän kirjoitti kokemastaan kirjan Lyhyt matka perille. Se on tarina "etsinnästä, joka johti heräämiseen elämänmittaisesta unesta".
Yksi Reijosen teoksen näkökulmista on, ettemme ole olosuhteiden uhreja, vaan voimme itse vaikuttaa elämäämme. Se tuntuu vieraalta; tutummalta tuntuu tunne siitä, että olen uhri, ja kaikkea vain tapahtuu minulle.
Lue myös: "En koskaan pysähtynyt kysymään, onko tämä sitä, mitä minä haluan" – Katin elämä romahti keski-iässä
– Olemme oppineet uhriajattelun. Se on kantava teema kulttuurissamme. Emme ole oppineet ajattelemaan sitä, että olemme ihan pohjattoman voimakkaita olentoja, että meihin on sisäänrakennettu ohjaussysteemi, jonka avulla voimme ratkaista kaikki ongelmat, joita eteemme tulee. Ei tarvitse hakea ratkaisua ulkopuolelta. Carl Jung on sanonut, että joka katsoo ulospäin, nukkuu. Joka katsoo sisäänpäin, herää. Tämä on niin totta, Reijonen kuvaa.




