Kirjapiirin viimeisimmässä jaksossa lauantaina 21. joulukuuta omista lukutottumuksistaan kertoo Egotripin solisti ja perustajajäsen Mikki Kauste.
– Olen lukijana aika hidastempoinen. Mulla kestää aina pitkään, kun kahlaan kirjat läpi. Ylä- ja ala-asteella mulla oli kavereita, jotka osasivat keskilukutekniikan. He lukivat parissa tunnissa valtavia romaaneja. Mulla meni niihin aina hirveän pitkä aika, Kauste muistelee.
Kauste kertoo huomanneensa, ettei jaksanut koulukirjojen opiskelun jälkeen lukea romaaneja. Saatuaan koulut pois alta häneen iski vakavoitumisen kausi, jolloin hilpeä vitsailija muuttui vakavaksi nuoreksi mieheksi. Hän haki rankkaa draamaa sekä elokuvista että kirjoista. Kauste kertoo kirjavalintojensa liittyvän tähän murrosvaiheeseen, joka alkoi reilun 20 ikävuoden jälkeen. Hän kahlasi läpi suuria, maailmanhistoriallisesti tärkeitä opuksia.
– Venäläisten klassikoiden ynnä muiden joukosta yksi nousee ylitse muiden. Se on Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys. Muistan, että tykästyin kielenkäyttöön ja maailmaan, mitä Marquez edustaa. Ei ole ihan sellaista suomalaista räntäsadetta, vaan siinä on mukana Etelä-Amerikkamaisemaa.
– Muistan miettineeni lukiessani tätä kirjaa ensimmäistä kertaa, etten halua päästää tätä kirjaa käsistäni. Tein jossain vaiheessa piirroskarttoja, että miten teoksen perhesuhteet menivät, Kauste muistelee.
Kari Hotakainen vei huumorin pariin
Kari Hotakainen on ollut Kausteelle suuri hahmo suomalaisessa kirjallisuudessa. Hän kertoo Hotakaisen auttaneen hänet huumorin pariin, vaikkeivät Hotakaisen käsittelemät aiheet ole kevyitä.