Lastensuojelun asiakkuus ei estänyt nuoria kiireelliseltä sijoitukselta – "Nuorille ei ole ollut tarjolla riittävän monialaista ja intensiivistä tukea"

Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi viime vuosina 1:45
Katso myös: Sijoitettujen lasten määrä on kasvanut Suomessa merkittävästi viime vuosina.

Lastensuojelussa annettava tuki ei ole kyennyt estämään nuorten kiireellisiä sijoituksia. Näin kertoo aiheesta väitöskirjaa tekevä sosiaalityöntekijä, Pesäpuu ry:n erityisasiantuntija Maija Haapala

Haapala tekee aineiston pohjalta väitöskirjaa, joka sisältää suuren kaupungin kuutisenkymmentä nuorta eli kaikki yhden vuoden 16–17-vuotiaat sijoitetut.

– Nuorten kiireelliset sijoitukset ovat jatkaneet kasvuaan vuosi toisensa jälkeen, eikä nuorten kiireellisistä sijoituksista silti oikein tiedetä riittävästi, sanoo Haapala aiheesta, mikä johti väitöskirjatyöhön Tampereen yliopistossa.

"Usein myös vanhemmat olivat keinottomia ja pyysivät itse nuoren sijoittamista"

Haapalan aineiston mukaan nuorten kiireelliseen sijoitukseen johtanut tilanne on vyyhti erilaisia yhteen kietoutuneita pulmia.

– On vaikeita psykiatrisia ongelmia, huumeiden käyttöä, karkailua ja sääntöjen noudattamattomuutta tai ristiriitoja kotona sekä yleensä myös koulukäymättömyyttä ja joskus rikollista oireilua.

– Merkittävää oli, että suurella osalla näistä nuorista taustalla oli alle vuoden lastensuojelun asiakkuus, jonka aikana toivottua muutosta ei käytössä olevilla tukitoimilla saatu aikaan ja tilanne "kiireellistyi". Usein myös vanhemmat olivat keinottomia ja pyysivät itse nuoren sijoittamista.

– Näyttää myös siltä, että samat nuoret tulevat toistuvasti kiireellisesti sijoitetuiksi ennen kuin heidät otetaan huostaan.

Miksi lastensuojelun asiakkuus ei näytä poistavan tarvetta sijoittaa nuorta?

– Tulkintani mukaan nuorille ei ole ollut tarjolla riittävän monialaista ja intensiivistä tukea. Nämä nuoret tarvitsisivat intensiivistä päihdehoitoa, joka myös motivoisi enemmän kuin seuloisi ja keskittyisi niin nuoreen kuin perheeseen. Nuoret eivät saaneet myöskään riittävää psykiatrista tukea, päinvastoin joissain tilanteissa myös psykiatria piti hyvänä vaihtoehtona sijoitusta nuorelle, Haapala sanoo.

– Myöskään lastensuojelulla itsellään ei ollut oikein enää keinovalikkoa, jota hyödyntää, sillä suurimmalle osalle nuorista oltiin kokeiltu joitain tukitoimia tuloksetta. Vielä kun tähän komboon lapsi tai vanhempi pyytää sijoitusta, ei lastensuojelulle oikein näyttänyt jäävän muuta vaihtoehtoa kuin turvata lapsen tilanne kiireellisesti sijoittamalla.

Haapalan väitöskirjatyö etenee ensi vuoden aikana asiakirjoista kiireellisesti sijoitettuna olleiden nuorten haastatteluihin ja videotyöpajoihin. 

Lue myös:

    Uusimmat