Vaikka suomalaiset ovat reipasta kansaa, on hyötyliikunnan määrä vähentynyt huolestuttavasti. Taustalla on suurempi ilmiö.
Huonon hyötyliikunnan harrastamisen taustalla on länsimainen hyvinvointi. Useiden tutkimusten mukaan nykyaikuiset eivät liiku tarpeeksi. Samoihin tuloksiin on päästy myös suomalaisen UKK-instituutin väestötutkimuksessa.
UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori Tommi Vasankari kertoo, ettei hyötyliikunnalle ole olemassa tiukkaa rajaa tai määriteltyjä suosituksia. Intensiivisen, kuormittavan ja reippaan liikunnan lisäksi ihmisen pitäisi kuitenkin harrastaa riittävä määrä arjen aktiivisuutta.
– Nykyiset suositukset ovat siinä mielessä vajaat, ettei niissä ole puhetta istumisen maksimimäärästä, eikä kevyemmän liikkumisen suosituksesta, tuumaa Tommi Vasankari.
– Karkeasti arvioituna 10 000 askelta päivässä voisi olla luku, jolla tulisi riittävästi liikkumista. Se käsittäisi myös työmatkalla ja työpaikalla liikkumisen, Vasankari neuvoo.
Askelmäärän pitäisi sisältää myös reippaampaa liikuntaa, noin 2,5 tuntia viikossa. 10 000 askelen kävelymäärä tarkoittaisi viikossa 70 000 askelta. Se olisi enemmän, kuin liikuntasuositusten ohjeet.
Vasankarin mukaan huono hyötyliikkuminen johtuu länsimaisesta hyvinvoinnista.
– Länsimainen hyvinvointi on mennyt toisen maailmasodan jälkeen niin, että kaikesta arkea helpottavasta on tullut jollain tavalla hyvä asia. Jos se on kaupallistettavissa, se myydään seuraavassa joulumyynnissä, kritisoi Vasankari.
– Mitä voimme tehdä köykäisemmin ja helpommin, se myös tehdään. Työpäivän aikana harva kuormittuu, muuten kuin hermostumalla. Työmatkoja kuljetaan vähemmän omilla voimilla.
Vaikka hyvinvoinnissa on alettu päästä ja mennä helpoimman kautta, ei suomalaisten kuntoilu kuitenkaan aivan retuperällä ole. Reippaan liikunnan määrä on kyselytutkimuksissa nimenomaan noussut. Vaikka liikunnan määrä ei ole välttämättä riittävä, kestävyysliikuntaa harrastetaan aikaisempaa enemmän.
