Uusi Pohjantähti tarjoilee uskollista ajankuvaa

– Emme löytäneet kuvauksiin aitoa vanhaa kylämiljöötä, joten rakensimme sen itse. Koskelan torpan rakentamisen ohella sisustimme 145 interiööriä tarkasti ajanmukaisiksi. Kylvimme kuvauksia varten myös vanhaa miehenkorkuista ruislajiketta, koska tämä nykyinen, matalaksi jalostettu, olisi näyttänyt väärältä. Samalla pieteetillä suhtauduimme aseisiin, työvälineisiin ja kotieläimiin, Koivusalo kuvailee.

Pikkutarkan ajankuvan rakentaminen vaati paljon myös näyttelijöiltä.

– Valmistauduin Akselin rooliin toimimalla hevosten kanssa. Sitä piti treenata, koska elokuvassa Akseli työskentelee paljon hevosten kanssa, ajaa reellä ja niittokoneella, on metsätöissä hevosen kanssa. Eläinten kanssa työskentely piti saada sille tasolle, että pystyi näyttelemään luontevasti hevosen kanssa toimimisen aikanakin, pääroolissa nähtävä Ilkka Koivula kuvailee.

Suuren mittakaavan elokuva

Täällä Pohjantähden alla -elokuvaa filmattiin tuhansien avustajien voimin. Kaikkiaan kuvauspäiviä oli 100. Elokuvalle sopivia kuvauspaikkoja löytyi eri puolilta Suomea, suurin osa kuvauksista tehtiin kuitenkin Villillän studioilla Nakkilassa. Elokuvassa nähdään noin 150 ammattinäyttelijää ja mukaan mahtuu edustava otos maan eturivin näyttelijöistä.

– Elokuvan casting oli ihanaa aikaa. Jokainen jolle soitin, tuli melkein lankoja pitkin innostuksesta. Näyttelijöille ei tarvinnut pitää erillisiä motivaatiopalavereja, jokainen teki työtä täydestä sydämestä, Koivusalo kuvailee.

– Oli hienoa päästä työskentelemään itseään lahjakkaampaan seuraan ja tarkkailemaan pitkän linjan ammattilaisten työskentelyä. Elokuvassa oli kohtauksia, joissa pidin Akselina puheita työväentalolla yleisön edessä. Oli aika huikeata silmäillä tuota joukkoa, joka koostui lahjakkaista ja tunnustetuista näyttelijöistä, Ilkka Koivula tunnelmoi.

Ajaton ihmismieli

Tiukasti aikaansa sidotun elokuvan tarina paljastuu teemaltaan ajattomaksi. Eriarvoisuudesta kumpuavat tunteet ovat työryhmän mielestä samoja silloin kuin nytkin.

– Nämä ihmiskohtalot ovat ajattomia ja yleismaailmallisia. On aivan turhaa puhetta se, että aika olisi ajanut tämän teeman ohi, Ilkka Koivula toteaa.

Myös kirkkoherran rouvaa Elleniä näyttelevä Jonna Järnefelt on samoilla linjoilla.

– Ei ihminen ole muuttunut miksikään sadassa vuodessa. Mitään ei edelleenkään saavuteta ilman kovaa työtä ja rohkeutta. Menestymisen hinta on tänä päivänäkin se, että uskallat seistä itsellesi tärkeiden asioiden takana. Myös elokuvan ja etenkin oman roolini kuva äitiydestä kestää hyvin aikaa.

Ei paineita lopputuloksesta

Elokuvan ennakkomyynti ja ensimmäiset arviot ovat osoittautuneet myönteisiksi. Koivusalolle se on helpotus, vaikkei hän tunnusta pelänneensä etukäteen.

– Kun tämä projekti ensi kertaa julkaistiin, elokuva arvosteltiin saman tien paskaksi. Oli selvää, että ”Koivusalo pilaa kansallisteoksen”. Se oli oikeastaan pirun vapauttavaa ja takasi sen, ettei minun tarvinnut ohjauksellani yrittää miellyttää ketään. Koenkin olevani hyvin riippumaton elokuvaohjaaja, koska minua ei ole koskaan silitetty myötäkarvaan. Niinpä sain tehdä juuri sellaisen elokuvan kuin halusinkin.

Se missä määrin nuori sukupolvi innostuu elokuvasta, kutkuttaa tosin ohjaajaa. Hän uskoo ja luottaa kuitenkin elokuvaan, jota hän itse – ohjaajana ja tuottajana – tarkkailee ilmeisen tyytyväisenä.

– Tämä on erilainen elokuva, kuin mitä Suomessa on viime vuosina tehty. Tässä ei kuvata kaksi–kolmikymppisten parisuhdeongelmia Jakomäessä, vaan taustalla on suurempi tarina. Saattaa ehkä kuulostaa liioittelulta, mutta tämä elokuva muuttaa ihmistä. Kun salista astuu ulos, on vähän erilainen ihminen kuin saliin mennessä. Tämä tarina oli aika kertoa uudestaan ja uudelle yleisölle.

Elokuvalle on tekeillä myös jatko-osa, joka on nyt leikkausvaiheessa. Se tulee teattereihin ensi vuonna.