Kun viranomaiset ovat syystä tai toisesta todenneet, että äiti on kykenemätön huolehtimaan lapsestaan, käsityksen vääräksi todistaminen voi olla vaikeaa. Anin kolmivuotias poika joutui puoleksi vuodeksi eroon äidistään huostaanoton vuoksi.
Kaikki alkoi uupumuksesta. Ani, 48, oli jäänyt työstään pitkälle sairauslomalle 2000-luvun alussa toipuakseen työpaikkakiusaamisen aiheuttamasta masennuksesta ja uupumuksesta. Sairausloma muuttui myöhemmin eläkkeeksi, mikä osaltaan aloitti tämän uskomattoman tarinan, jonka päähenkilönä on pian neljä vuotta täyttävä Alex-poika.
– Hain sosiaaliviranomaisilta ja lääkäreiltä apua tiukkaan taloudelliseen tilanteeseeni ja uupumukseen avioeroni jälkeen, Ani aloittaa.
Hänelle selvisi vasta paljon myöhemmin, että tuosta ensimmäisestä avunpyynnöstä lähtien hänen perheestään on kirjattu ylös tiedonsirpaleita. Niiden muodostaman palapelin antama kuva kokonaistilanteesta on kuitenkin ollut Anin mukaan kaukana totuudesta.
– Jopa luottamuksellisiksi luulemistani keskusteluista esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa on merkintöjä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisten lausunnoissa. Kyllä, olin ollut uupunut ja sanoin sen ääneen. Muun muassa sen perusteella minun on katsottu olevan kykenemätön huolehtimaan pojastani, Ani tuhahtaa.
Kommunikointiongelmia
Anin kertomuksessa vilahtelee useiden eri viranomaisten nimiä, jotka kaikki tekivät hänen perheensä tilanteesta omat johtopäätöksensä kommunikoimatta kunnolla keskenään.
Kun Ani haki toimeentulotukea tiukan taloudellisen tilanteensa takia, häntä kehotettiin muuttamaan pienempään ja halvempaan asuntoon. Myöhemmin niissä lausunnoissa, joiden perusteella Alex lopulta otettiin huostaan, todettiin yhdeksi perusteeksi perheen useat muutot.
– Tällaisia lausuntoja kirjoitettiin yhteensä noin sadan sivun verran, ja minun ei missään vaiheessa annettu niitä lukea, saati sitten korjata vääriä tietoja, Ani sanoo.
– Viranomaiset yksinkertaisesti päättivät, että olen huono äiti kuulematta minun näkemystäni asioista kertaakaan, hän jatkaa.
