Uskotko selvänäkijään?

– Totta puhuen en enää tiedä, mitä uskoa, sanoo 44-vuotias Maria.

– Eräs ystävättäreni houkutteli minut taannoin mukaansa paikalliselle "korteista katsojalle". Itse hän kävi siellä usein, omien sanojensa mukaan saamassa uskonvahvistusta, että elämä oli menossa toivottuun suuntaan, mutta olin aina kuitannut hänen puheensa naurulla.

Shutterstock

Kun naiset nyt vihdoinkin olivat menossa sinne molemmat, Maria sai ystävältään viime hetken ohjeet: Älä tarjoa selvänäkijälle rahaa suoraan, sillä siitä hän pahastuu. Jätä jokin summa lähtiessäsi keittiön pöydälle oven viereen, jos haluat, mutta älä kysele hänen palkkiostaan. Älä ihmettele sitä että hän ei koskaan kulje samasta ovesta kuin asiakas, ellei siitä ole välissä ole kulkenut ainakin yksi ihminen.

Perillä pienen asunnon tavanomaisuus ihmetytti Mariaa. Alitajuisesti hän oli odottanut dramatiikkaa, tummahipiäistä naista, kristallipalloa ja mystisiä koukeroita seinillä. Sen sijaan esikaupunkilaistalon ikääntynyt emäntä otti vieraat vastaan tukka papiljoteilla ja sisustus oli kuin suoraan mummolan mainoksesta.

Luvassa rahaa maaseudulta

– Epäilin koko touhua vahvasti vielä siinäkin vaiheessa, kun istuin selvänäkijää vastapäätä ja tämä alkoi latoa kortteja pöytään. Poimin niitä erilaisiin muodostelmiin hänen ohjeidensa mukaan. Sitten hän pyysi minua ajattelemaan sitä, mitä tietoa juuri nyt tahtoisin saada, kertoo Maria.

– Ajattelin kaikessa hiljaisuudessa minulle kuuluvaa suurehkoa rahasummaa, jota yritin periä eräältä järjestöltä jälkikäteen. Oli epävarmaa, saisinko rahojani milloinkaan, enkä ollut vuorenvarmasti kertonut asiasta ystävälleni, hän jatkaa.

Selvänäkijä pyysi Mariaa sitten nostamaan pinosta haluamansa kortin ja tutkaili sitä otsa kurtussa. Sitten hän lausui vakaasti: – Olet saamassa kesällä paljon rahaa jostakin maaseudulta. Kaikki käy hyvin.

Maria hätkähti tosissaan. Miten selvänäkijä voi tietää asiasta, ellei hän sitten todella näe tulevaisuuteen? Sen päivän jälkeen hän kertoo mielensä olleen avoimempi "henkimaailman jutuille" kuin ennen. – Ehkä tosiaan on olemassa ihmisiä, jotka toimivat ikään kuin toisella taajuudella kuin me muut. Ehkä siinä ei edes ole mitään mystistä, vaan kysymys voi olla esimerkiksi herkkyysasteesta.

Epämääräinen myy hyvin

Shutterstock

36-vuotias Pietari on sen sijaan aivan toisilla linjoilla: – Akkojen puhetta, sanoin ennen, ja akkojen puhetta, sanon nytkin, hän täräyttää.

Pietari sanoo tietävänsä mistä puhuu, sillä hänen entinen vaimonsa piti pitkään menestyksekästä selvänäkijän vastaanottoa "ihan bisnesmielessä ja ihan humpuukipohjalta".

– Kaikki epämääräinen menee kansaan kuin häkä, Pietari sanoo. Tietyllä käsimerkillä vaimo käski häntä esimerkiksi panemaan radion päälle naapurihuoneeseen asemien väliin ja volyymin hiljaiselle. Kun radion päälle oli vielä levitetty kangas, saatiin aikaan oikein mallikelpoista eteeristä huminaa, jonka tahdissa vaimo tuonpuoleisen viestejä muka tulkitessaan hiljaa huojui.

Huijareita ja hyväuskoisia hölmöjä

– Joskus iltaisin vaimo mietti ruutuvihon äärellä, mitä sanoisi kullekin asiakkaalle ja manaili itsekseen, ettei ollut tallentanut kaikkia aikaisempia sanomisiaan järjestelmällisesti mihinkään. Sellaisesta listasta olisi ollut hyvä poimia tarpeeksi vanhentuneita ennustuksia, mutta nyt uusien keksimisessä oli aina niin suuri vaiva, Pietari muistelee.

Vaimonsa välityksellä mies tutustui myös muihin alan yrittäjiin. Toiset uskoivat tosissaan voivansa saada viestejä tulevaisuudesta, toiset olivat Pietarin vaimon tavoin "rehellisiä huijareita".

– Hauska niitä juttuja oli kuunnella, mutta en kyllä nähnyt kenelläkään kovin vaikuttavaa esitystä. Ehkä niillä kykyihinsä aidosti uskovillakin oli sillä hetkellä piuhat poikki tulevaisuuteen tai sitten muuten vain huono päivä. Enemmän heidänkin kykynsä pohjautuivat minusta asiakkaan tarkkaan havainnoimiseen ja kykyyn kuunnella herkällä korvalla, mitä tämä tahtoi.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock