Ihmisoikeudet on otettu Kiinan valtiojohdon kannalta kiusallisen huolelliseen syyniin Pekingin talviolympialaisten lähestyessä. Uiguurien sorto, demokratia-aktivismin vaientaminen Hongkongissa ja Tiibetin kysymys on pakko nostaa esiin maissa, joissa koetaan, että urheilun tulee edistää oikeudenmukaisuutta, demokratiaa, rauhaa, vapautta ja tasa-arvoa.
Kiinan näkökulmasta urheilu pitäisi nyt erottaa politiikasta. Maan ulkoministeri Wang Yi vaati viime viikolla, että "Yhdysvallat lakkaisi puuttumasta Pekingin olympialaisiin".
Wang viittasi diplomaattiseen boikottiin, jossa kisoihin osallistuvat maat eivät lähetä kisapaikalle valtiovallan edustajia vastalauseena Kiinan ihmisoikeusrikkomuksille. Mutta ajatus urheilun ja politiikan erottamisesta on epärealistinen.
Urheilua on aina käytetty politiikan välineenä. Natsi-Saksan pullistelu Berliinin 1936 kesäolympialaisissa ja olympialaisten boikotit 1976–1984 ovat tunnetuimpia tapauksia.
Suomi on ottanut linjakseen olla boikotoimatta olympialaisia. Olympiakomitean puheenjohtaja Jan Vapaavuori vahvisti asian 25. tammikuuta järjestetyssä webinaarissa aiheesta "Urheiludiplomatia Suomen työkalupakissa".
– Emme boikotoi, mutta Suomi on aktiivinen toimija kansainvälisessä urheiluliikkeessä, Vapaavuori paalutti puheenvuorossaan.
Finland Tukholmassa 1912
Suomen urheiludiplomatia otti ensiaskeleensa Tukholman 1912 olympialaisten avajaisissa. Stadionille astelleet Suomen suuriruhtinaskunnan edustajat jättivät välin Venäjään ja marssivat kentällä Finland-kyltin perässä.