Suoliston toiminnassa normaalin käsite on laaja, joten jokaisesta muutoksesta ei kannata hermostua. Uloste voi kuitenkin paljastaa myös todellisia terveysongelmia.
Uloste koostuu lähinnä vedestä, sulamattomasta ruokamassasta, bakteereista sekä solujätteistä. Lääkäri Mehmet Oz kertoo Grandparents-verkkosivustolla, että suoliston toimintaa tarkkaillessa huomio tulisi kiinnittää kolmeen asiaan: ääneen, muotoon ja väriin.
Ideaalisti uloste ei vessanpönttöön pudotessaan juuri pidä ääntä eli loisku vaan uppoaa sinne yhtenä kappaleena. Useat pienet loiskahdukset viittaavat papanamaiseen ulosteeseen sekä ummetukseen. Yhtäjaksoinen lotina puolestaan saattaa kertoa siitä, että uloste on liian nestemäistä.
Mitä tulee ulosteen muotoon, Oz kuvailee kaarevaa tai S:n muotoa parhaaksi. Niistä voi päätellä, että uloste on liikkunut suoliston läpi sopivalla nopeudella eikä sisällä liikaa tai liian vähän vettä.
Väriltään uloste on normaalisti sapen aineesta johtuen ruskeaa. Myös syöty ruoka voi vaikuttaa ulosteen sävyyn.
Alla on listattu tilanteet, joissa saattaa olla syytä huolestua.
Uloste on punaista tai mustaa
Kirkkaanpunainen veri johtuu usein peräaukon haavaumista tai peräpukamista. Tällöin verta jää yleensä parin töhryn verran vessanpaperiin, minkä lisäksi sitä voi näkyä hieman pöntössä. Hoitoon kannattaa hakeutua, jos vuoto kestää useita päiviä.
Jos veri on tummemman punaista, se voi olla merkki tulehduksellisesta suolisairaudesta tai suolisyövästä. Tällöin veri tulee peräaukkoa ylempää perä- tai paksusuolen alueelta ja näkyy usein ulosteen pinnalla. Hoitoon on hakeuduttava nopeasti.
Verinen uloste voi olla myös tervamaista, lähes mustaa. Sellaiseksi se muuttuu, kun ruoansulatuskanavan yläosassa on runsasta verenvuotoa ja veri sekoittuu eteenpäin kulkiessaan suolen sisältöön. Tällöin hoitoon on hakeuduttava välittömästi.
Kannattaa muistaa, että uloste voi värjäytyä myös ruoan takia. Punainen väri voi johtua esimerkiksi punajuurista ja musta väri rautapitoisesta ruoasta, kuten mustikoista. Jos sellaisia on syönyt, tilanteen normalisoitumista voi hyvin odottaa muutaman päivän ennen lääkärin vastaanotolle marssimista.