Saven syönti on monissa kulttuureissa hyväksytty tapa, ja osalle muissakin ympäristöissä eläville se maistuu. Joskus himo voi kuitenkin kehittyä hengenvaaralliseksi pakkomielteeksi.
Savi ei ole maailman tavallisin herkku, mutta joitakuita sen maku ja suutuntuma miellyttävät.
Erityisesti raskaana olevien naisten ja anemiasta kärsivien ihmisten on havaittu himoitsevan savea.
Odottavilla äideillä himo voi liittyä tarpeeseen saada kalsiumia lapseen luuston muodostumiseen. Raudanpuutoksesta kärsivien tarve taas voi selittyä saven sisältämällä raudalla.
Myös jotkin eläimet syövät savea. Niiden tarpeen arvellaan liittyvän loistaudeilta ja myrkyiltä suojautumiseen.
Puhtaan, esimerkiksi luontaistuotekaupasta ostetun, saven hillitty nauttiminen on yleensä vaaratonta, mutta luonnosta hankittavaan saveen liittyy riskejä.
Savilaadut voivat sisältää lyijyä, elohopeaa, nikkeliä ja muita myrkyllisiä raskasmetalleja, jotka voivat kertyä elimistöön.
Savi voi myös häiritä ruoansulatusta, aiheuttaa ummetusta tai ripulia, ja vaikuttaa ravintoaineiden imeytymiseen.
Maaperä taas voi sisältää taudinaiheuttajia, kuten loisia tai bakteereja, jotka voivat aiheuttaa infektioita.
Ja vaikka saven syönti liittyy joskus raudan puutteeseen, se voi myös heikentää raudan imeytymistä ja pahentaa anemiaa.
Yhdysvalloissa erään 36-vuotiaan naisen saven himo yltyi niin äärimmäisiin mittasuhteisiin, että se johti vakaviin elektrolyyttihäiriöihin, ruoansulatuskanavan verenvuotoon sekä toimintakyvyn heikkenemiseen ja sekavuuteen, kertoo tiedeuutissivusto PsyPost.
Annals of Internal Medicine: Clinical Cases -lehdessä julkaistun lääketieteellisen tapausraportin mukaan tämän naisen tapauksessa oli kyse kulttuurisesti opitusta tavasta, mutta hänen käytöksensä eteni toimintakykyä heikentävälle tasolle, mikä taas viittasi psykologiseen häiriöön.
Potilas hakeutui päivystykseen verenvuodon, ummetuksen, lihaskipujen ja huimauksen takia. Naisella oli myös pitkäaikainen munuaissairaus, ja hän oli kärsinyt raudanpuuteanemiasta.
Kuvantamisessa havaittiin selittämätöntä tiheää materiaalia paksusuolessa, mikä vaikeutti verenvuodon lähteen selvittämistä.
Vasta perusteellisen elämäntapojen ja oireiden kartoituksen jälkeen selvisi, että nainen oli lisännyt luonnon saven käyttöä jopa 85 grammaan päivässä kahden kuukauden aikana.
Savea käytetään myös astioiden valmistukseen.
Nainen söi ghanalaista savea
Naisen nauttima savi oli tapausraportin mukaan ghanalaista luonnonsavea, joka sisälsi alumiinia ja piidioksidia.
Laboratoriotulosten mukaan naisen veren alumiinipitoisuus oli kohonnut ja kalium- ja kalsiumarvot olivat laskeneet. Kun nainen lopetti saven syömisen, oireet helpottivat ja elektrolyyttitasot palautuivat.
Potilas kieltäytyi psykiatrisesta hoidosta, mutta lääkärit havaitsivat hänen käytöksessään aineiden väärinkäytölle tyypillisiä piirteitä, eli hän jatkoi saven syöntiä haitoista huolimatta. Sietokyky ja himo vain kasvoivat.
Päätön saven syönti voi olla pica-häiriö
Geofagia – eli saven tai maan tarkoituksellinen syöminen – kuuluu psykiatrisen pica-häiriön määritelmään, jossa syödään ruoaksi kelpaamattomia aineita.
Pica diagnosoidaan häiriöksi, jos käytös tapahtuu kulttuurin ulkopuolella ja aiheuttaa terveydellistä haittaa tai heikentää toimintakykyä.
Joidenkin tutkimusten mukaan pica-häiriöt voivat aktivoida aivojen palkitsemisjärjestelmiä samalla tavalla kuin riippuvuutta aiheuttavat aineet.
Toistuva käyttö voi vahvistaa yhteyttä helpotuksen ja syömisen välillä ja muodostaa vaikeasti katkaistavan kierteen.
PsyPostin mukaan amerikkalaisnaisen tapauksessa raudanpuute saattoi vaikuttaa saven ahmimiseen sekä biologisesti että psykologisesti.
Alun perin harmiton ja jo lapsena opittu tapa muuttui pakonomaiseksi käytökseksi, jota hän ei enää hallinnut.
Tapausraportissa todetaan, että geofagian ja vastaavan käytöksen diagnosointia vaikeuttavat kulttuurinen stigma ja salailu.
Potilaat eivät usein kerro käytöksestään erityisesti länsimaisessa terveydenhuollossa, jossa ilmiö on huonosti tunnettu tai tulkittu sairaudeksi tai häiriöksi.
Tässäkin tapauksessa saven syönti paljastui vasta, kun lääkärit tekivät yksityiskohtaisen kartoituksen potilaan elämäntavoista ja ruokailutottumuksista.
Tutkijat tähdentävät, että hoitajilta kaivataan herkkyyttä ja tietoisuutta eri kulttuurien arvoista, tavoista ja uskomuksista, ja potilaan käytöstä tulee lähestyä uteliaasti ja kunnioittavasti, ei tuomitsevasti.
Terveydenhuollon ammattilaisten täytyisi tutkijoiden mukaan olla erityisen tarkkoja ja herkkiä arvioidessaan sitä, onko jokin käyttäytyminen osa kulttuurista normaalia vai merkki mielenterveyden häiriöstä.
Jos käytös aiheuttaa haittaa, toimintakyvyn heikkenemistä tai kärsimystä, siihen on puututtava, tapausraportin laatijat tähdentävät.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana.
Hän tekee töitä MTV Uutisten verkkodeskissä ja Lifestyle-toimituksessa, joissa hän seuraa uutisia ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa ympäristö-, luonto- ja eläinaiheisiin.
Voit lähettää hänelle juttuvinkkejä osoitteessa kati.hyttinen@mtv.fi.
