Minishetlanninponi Uljaksen kuvia on vaikeaa katsoa ihastelematta. – Se on yllättävän pieni. Sitä ei tajuakaan, jos se on yksinään kuvassa, että miten pieni se on, omistaja kertoo.
Yllätysvarsa syntyi pitkäperjantaina 2016. Se painoi 11,2 kiloa; säkäkorkeus oli 45 senttiä.
Kyseessä on minimitoista huolimatta oikea poni – nimittäin minishetlanninponi Uljas.
– Pidin sitä vähän salassa ja lukkojen takana. Tuttavat kyllä kävivät katsomassa, mutta Uljas ei silloin tullut julkisuuteen, Uljaksen emäntä kertoo.
Nyt Uljas on noin 77 senttiä korkea ja painaa noin 80 kiloa.
Uljaksen kuva aiheutti puhelintungoksen
Omistaja ei halua nimeään julkisuuteen, jotta Uljas ei vetäisi liikaa uteliaita puoleensa. Sen tenho on jo todistettu: kun Uljas lähti kaksiviikkoisena emonsa mukaan hammasraspaukseen, eläinlääkäriasema ihastui ja pyysi lupaa julkaista Uljaksen kuvan sosiaalisessa mediassa. Omistaja suostui.
– Niillähän menivät puhelimet tukkoon, emäntä muistelee nauraen.
Kun hän myöhemmin hankki ensimmäistä kertaa puhelimen ja nettiyhteyden, Uljaksen maailmanvalloitus alkoi. Sille perustettiin oma Facebook-sivu.
– On ihanaa, kun muutkin näkevät, millainen voi olla hevonen! Ne eivät ole vain tuolla möllöttämässä, jos näin voi sanoa. Ne ovat ihania ystäviä, oma persoona jokaisella.
Luonteeltaan kuin koira
Uljas elää elämäänsä emonsa ja muiden hevosystävien ympäröimänä. Se tosin muistuttaa luonteeltaan enemmän koiraa.
– Se on yllättävän pieni. Sitä ei tajuakaan, jos se on yksinään kuvassa, että miten pieni se on. Toinen hevonen Uljaksen kuvissa on usein sellainen 148-senttinen, eli se ei ole edes iso.
Uljas on sosiaalinen. Jos sitä huutaa, se tulee.
– Se ei lähde karkuun, vaikka pääsisi tarhassa, se on siinä jaloissani. Sitä on käytetty sisällä ja sitä voi vaikka pukea. Se ei hetkahda ja on rauhallinen, emäntä sanoo.
– Kun Uljas on sillä päällä, niin se hyppii ja pomppii, tekee vaikka mitä. Hirveästi se haluaisi tehdä temppuja, se on porkkanoihin ahnas. Käänteispuoli on, että jos ei juokse, se ei juokse käskystä, ei millään. Se on sellainen jupura!
Uljaksella syvä side ihmiseen
Uljas rakastaa ihmistä ja haluaakin, että sen kanssa temmelletään. Syntyessään Uljas ei osannut imeä emänsä rintaa, joten se piti ruokkia ruiskulla. Samalla syntyi syvä side ihmiseen.
– Se oppi ihan mitä vain, tuommoinen pikkuheppa, kun sen kanssa viettää aikaa. Se on kuin koiratkin, emäntä sanoo.
– Minulle kävi myös sellainen virhe, että opetin sen pussaamaan. Eli hevonen antaa pusun porkkanasta. Sitten, jos menet töitä tekemään, vaikka raspaamaan muiden hevosten kinttuja, Uljas on koko ajan turvallaan pökkimässä suuhun, kun porkkana pitäisi saada. Se änkeää syliin ja niskaan, että pitäisi painia, jos muille tehdään jotain, hän nauraa.
Porkkanat ovat Uljaksen herkkupaloja. Ruoka maistuu sille toisinaan liikaakin, sillä ähky on yllättänyt pienen ponin kaksi kertaa.
– Jos päivällä antaa monta porkkananpalaa, iltaruoasta pitää sitten ottaa ne pois.
"Eläimet ovat sellainen henkireikä"
Yksityisviestein ihmiset kertovat, miten Uljas ilahduttaa heitä. Se tuo iloa sekä lapsille että yksinäisille ihmisille. Kun Uljas leikkii pomppupallon kanssa ja emäntä videoi, yli sata tuhatta ihmistä katsoi videon. Moni ihastelee, miten ihana Uljas onkaan.
– Onhan se kivaa. Tykkään seurata, kun ihmiset katsovat sitä. Muutkin ovat kiinnostuneita. Eläimet ovat sillä tavalla terapeuttisia, Uljaksen emäntä pohtii.
Hän itse rakastan kaikkia eläimiä. Perheeseen on piakkoin tulossa uusi, pieni koiranpentu.
– Se painaa nyt kilon. Oma koiramme on vanhus, päivä kerrallaan menemme sen kanssa. Minullakin on rajoitteita elämässä, olen esimerkiksi hirveän allerginen, niin eläimet ovat sellainen henkireikä. Ne ovat oikeasti ystäviä, kavereita.
