Tyttöjen väkivalta on tabu ja vitsi, joka pitäisi ottaa vakavasti: "Ennen väkivallan tekoja ovat jo monet tärkeät tarpeet jääneet kuulematta"

Keiju kuvitellaan hohtavasiipisenä, kauniina ja siloteltuna olentona. Se on täynnä taikaa ja hyvyyttä.

Kuitenkin keijullakin on varjonsa. Piilossa, varjoissa, lepäävät myös väkivallan juuret.

Maria Akatemian Keijun varjo -hankkeessa puhutaan tunteista, joista ei ole saanut puhua. Toiminta on tarkoitettu 15–28-vuotiaille tytöille ja nuorille naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa.

– Naisten ja tyttöjen käyttämä väkivalta on aihe, joka jää helposti piiloon, sivuutetaan eikä oteta vakavasti. Se on tabu. On tärkeää, että tytöt ja nuoret naiset saavat uskallusta avun hakemiseen, kertoo Maria Akatemian kehittämispäällikkö Maria Lindroos.

Myytin mukaan äiti rakastaa aina lapsiaan

Tyttöjen väkivaltaan suhtaudutaan toisinaan kuin vitsiin: tytöthän ovat heikompia ja hauraita, suorastaan kykenemättömiä toimimaan väkivaltaisesti! Myytin mukaan esimerkiksi äiti rakastaa aina lapsiaan ehdoitta eikä voisi mitenkään olla väkivaltainen heitä kohtaan.

– Kun ilmiötä ei nähdä, tytöt ja nuoret naiset eivät välttämättä saa tarvitsemaansa apua. Yhteiskunnan tasolla väkivallan vähentäminen jää puolitiehen, Lindroos kuvailee.

Väkivallan käyttäminen on hätähuuto

Väkivalta näyttäytyy rujona ja epämiellyttävänä, mutta sitä käyttävä on usein hädissään, yksin. Väkivallan käyttäminen on tiedostamaton hätähuuto.

– Väkivaltaa käyttävä voi kokea itsensä jopa nurkkaan ajetuksi eikä ehkä kykene tilanteessa toimimaan toisin. Ennen väkivallan tekoja ovat jo monet tärkeät tarpeet jääneet kuulematta, Lindroos kuvailee.

Tytöt kohdistavat väkivaltaa usein itseensä, kertoo Keijun varjo -hankkeen hankekoordinaattori Minna Savisalo.

– Itseen kohdistuva väkivalta on ollut esimerkiksi viiltelyä tai muuta itsensä fyysistä vahingoittamista sekä tuomitsevaa sisäistä puhetta, itsevihaa, tyytymättömyyttä itseensä tai itsensä rankaisemista, Savisalo sanoo.

Muihin kohdistuva väkivalta on esimerkiksi huutamista, tavaroiden paiskomista ja epäystävällistä puhetta.

– Jo se, että joutuu pelkäämään käyttäytyvänsä väkivaltaisesti, aiheuttaa nuorelle tuskaa ja kertoo tunnesäätelyn vaikeuksista. Keijun varjo -toiminta tukee myös tilanteissa, joissa omat raivon ja vihan tunteet sekä väkivaltamielikuvat aiheuttavat kärsimystä, Savisalo sanoo.

Mikä elämääsi vaikuttaa? 

Keijun varjo -ryhmissä lisätään itsetuntemusta, harjoitellaan tunteiden tunnistamista, sanoittamista ja hyväksymistä sekä tutkitaan sukupolviketjuja.

– Ryhmissä voidaan esimerkiksi käydä läpi kuohuttaneita arjen tilanteita. Nuoret voivat pohtia omia reagointitapojaan ja sitä, millaisia reagointitapoja haluaisi kehittää. Vertaistuella ja keskustelulla on myös suuri merkitys. Nuoret saavat rauhoittavaa viestiä, etteivät ole yksin vaikeiden asioiden kanssa ja oppivat toisiltaan rakentavia keinoja erilaisista tilanteista selviämiseen, Minna Savisalo kuvailee.

Esimerkiksi elämän polku -harjoituksessa kuvataan omaa elämää ja sen tapahtumia, ihmissuhteita sekä niihin liittyviä tunteita. Silloin ihminen näkee selkeämmin, mitkä asiat oman elämän historiassa vaikuttavat tämän päivän elämään.

Keijun varjo -chatissa voit keskustella luottamuksellisesti päivystäjän kanssa. Chat osoitteessa Keijunvarjo.fi, ma ja to 14.30-16.30.

Espoon ja Helsingin Tyttöjen Taloilla alkaa keväällä maksuttomia Keijun varjo -ryhmiä. Lisätietoa: Keijunvarjo.fi

– Itsetuntemus on tärkeää kaikille ihmisille, ei vain väkivaltaimpulssejaan pelkääville. Itsetuntemusta lisäämällä voidaan ehkäistä monia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Kun tietoisuus tarpeista, tunteista, traumoista lisääntyy, monenlaiset elämän kysymykset voivat helpottua samanaikaisesti, Lindroos muistuttaa.

"Aggressio on energiaa, muutosvoima"

Aggressio on myös hyvä asia. Hyvän palvelukseen valjastettuna se on elämänvoimaa.

Hyvä aggressio antaa voimaa puolustaa omia rajojaan. Sen avulla voi tehdä muutoksia; se antaa jämäkkyyttä, suuntaa, auttaa erottamaan oikean ja väärän ja toimimaan oikeudenmukaisesti.

– Vuorovaikutus on olennaista, kun puhutaan väkivallasta. Väkivalta on vuorovaikutusta. Aggressio on energiaa, muutosvoima, joka auttaa tunnistamaan omia rajoja, mikä itselle on ok ja mikä ei. Mitä pystyy hyväksymään ja mitä ei ja niin edelleen, Maria Lindroos sanoo.

Jos tavoitteena on väkivallaton yhteiskunta, myös naissukupuoli täytyy ottaa huomioon.

– Tähän voidaan päästä vain, jos uskallamme tuoda keskusteluun myös naiset ja tytöt, yhtä sukupuolta ei voi unohtaa. Tulevat äidit ovat nykyisiä nuoria tyttöjä ja naisia, jotka ovat sitten äiteinä osaltansa vastuussa sekä tyttöjen että poikien kasvatuksesta. Tuen tarjoaminen nyt ennaltaehkäisee väkivallan ilmapiirin ja siitä aiheutuvien seurausten siirtymistä sukupolviketjuissa omiin lapsiin ja muuhun lähiympäristöön, Lindroos sanoo.

Kerro oma kokemuksesi:

Osittainen lähde: Keijun varjo -ryhmänohjaajan opas