Marjan* elämä romahti, kun hän vuonna 2011 sai potkut pitkäaikaisesta työpaikastaan. Työllistyminen sen jälkeen ei ole ollut melkein 60-vuotiaalle Marjalle helppoa, ja hän sanookin kokeneensa ikäsyrjintää.
Tänä vuonna 60 vuotta täyttävän Marjan elämä muuttui vuonna 2011, kun hänet täysin yllättäen irtisanottiin pitkäaikaisesta 30 vuoden työsuhteestaan tehtaalla. Hän oli kokenut viimeisimpinä vuosina töissä rankkaa kiusaamista ja syrjimistä esimiehen taholta, joka ei ainakaan tilannetta helpottanut.
Pääkiusaajana oli juuri esimies, mutta myöhemmin kiusaajakoplaan liittyi työpaikalla myös pari muuta. Marja muisteleekin viimeisinä aikoina jopa pelänneensä töihin menoa, sillä joka päivä hän sai miettiä, mitä taas olisi tulossa.
– Minusta keksittiin tekaistuja ja perättömiä juttuja, etten ollut muka tehnyt töitäni ja että asiakkaat olivat valittaneet töistäni. Sain kuulla koko ajan huomautteluja tekemisistäni ja osakseni ilkeää kohtelua, Marja kertoo.
Eräänä päivänä kesken työvuoron Marja sai tekstiviestin, jossa häntä kehotettiin menemään esimiehen toimistolle.
– Minulle ei kerrottu etukäteen yhtään mitään. Esimieheni sanoi, että kerää tavarasi, palauta kaikki työvaatteesi, ja että huomenna ei tarvitse enää tulla. Anna avaimet, leimakortti, tyhjennä taskusi ja häivy.
Vaikka töissä oli ollut vaikeaa, tuli uutinen potkuista Marjalle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Irtisanomisen syyksi Marjalle sanottiin, että hänestä on tullut valituksia oikein kunnolla. Marjan mukaan se ei ollut totta, mutta hän kertoo ettei osannut shokiltaan sanoa esimiehelleen yhtään mitään ja alistui irtisanomiseen.
Potkujen jälkeen Marja kertoo ottaneensa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun ja ammattiliittoon, mutta kummallakaan taholla hänen asiaansa ei otettu mitään kantaa. Marja kirjoitti sen jälkeen monta kirjettä, soitti ja teki kanteluita, mutta hänen asiaansa ei tartuttu.
– Tuntuu, ettei ammattiliittokaan välitä "vanhan" työtekijän auttamisesta. Tuntuu että olen täysin omillani ja että kaikki kääntävät selän, Marja sanoo.
Lopulta Marjalle vain sanottiin, ettei hänen asiassaan kuulemma voida tehdä enää mitään, eikä sitä kannata viedä eteenpäin. Tapauksessa olisi pitänyt olla todistajia. Näitä ei kuitenkaan ole, sillä esimies kohteli Marjaa usein kaikkein huonoiten silloin, kun ketään muita ei ollut läsnä.
Ikäsyrjintää monelta taholta
Suurin mysteeri Marjalle on se, että miksi hänelle kävi niin kuin kävi, koska hän sanoo olleensa hyvä työntekijä. Hän kertoo, ettei koskaan urallaan ollut poissa töistä tai sairaslomalla kahta äitiyslomaa lukuun ottamatta.
Marja on irtisanomisensa jälkeen hakenut töitä ja käynyt työvoimatoimistossakin, jossa on käynyt keskustelemassa vaihtoehdoista ja siitä, millaista työtä hänelle ylipäätään voisi olla tarjolla. Hän toivoisi, että työvoimatoimistosta autettaisiin ja huomioitaisiin häntä nykyistä enemmän.
– Usein, kun kohdallani on sovittu tapaaminen heille, minulle on soitettu, ettei minun tarvitse mennäkään, että työnhaku toimii ilman tapaamistakin. Tuntuu, kuin minua ei haluttaisi sinne ja ettei työvoimatoimisto edes yrittäisi työllistää minua, Marja tuskailee.
Marja uskoo syyn irtisanomiseensa sekä uuden työn löytymisen hankaluuteen piilevän hänen iässään. Hän arvelee monien työnantajien luulevan, että yli 60-vuotiaat työntekijät jo sairastavat tai ovat hitaita eivätkä pysty enää mihinkään, jolloin he toisivat lisäkustannuksia työnantajille.
Parin viikon kuluttua 60 vuotta täyttävä Marja kuitenkin kokee itsensä hyvin elinvoimaiseksi. Hän ei polta, ei juo ja omaa muutenkin terveet elämäntavat.
– Olen aina ollut töissä ja kova tekemään töitä, en tunne itseäni vielä vanhaksi ja koen olevani täysin terve. Minusta tuntuu että pystyisin tekemään vielä vaikka mitä, Marja innostuu.
Hänen mielestään Suomessa ollaankin hyvin ristiriidassa sanomisten ja tekemisten kanssa.
– Puhutaan, että työuria täytyisi pidentää, niin miten se on mahdollista, kun ei haluta pitää yli 55-vuotiaita töissä, ja ikäiseni ihminen ikäsyrjintää saa osakseen jopa työvoimatoimistojen ja ammattiliittojen taholta? Marja kysyy.
Marja harmittele, ettei ihmisten vuosikymmeniä kestänyttä työpanosta arvosteta, vaan heti potkitaan pois, kun ikää tulee.
– Onhan se niin, että palkkaa pitää nykyään maksaa yhä enemmän ja etuuksia tulee lisää, siinä säästetään ja otetaan nuorempia tilalle, joille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa. Vanhempien kokemusta ei arvosteta.
Marja on kokenut potkujen jälkeen olonsa hyvin yksinäiseksi ja taistelee syrjäytymistä vastaan. Marja mielestä yhteiskunta toimii ihmeellisesti myös syrjäytymisestä puhuttaessa.
– Kohistaan siitä, miten paljon ihmiset syrjäytyvät ja kuinka heitä pitäisi auttaa, mutta sitten kun niin todella tapahtuu, niin kukaan ei korvaansa lotkauta. Olen itse koittanut saada apua tilanteeseeni joka suunnasta, niin apua ei tule.
– Tuntuu, että pitäisi olla jotenkin huonosti asiansa hoitanut, ennen kuin otetaan tosissaan. Moni on sanonut, että kyllähän sinä pärjäät, kun et juopottelekaan, eihän sinulla mitään hätää ole.
Tulot romahtivat
Työttömäksi jäämisen jälkeen yksin elävän Marjan tulot romahtivat puolella.
– Tällä hetkellä minulle jää kuukaudessa käteen 700 euroa verojen jälkeen. Siitä pitää maksaa vuokra ja kaikki kulut, puhelinlasku ja netti. 40 euroa jää ruokaan enkä muuta voi sitten ostaakaan, Marja harmittelee.
Hän on joutunut luopumaan monista elämän iloista: elokuvat, konsertit, harrastukset ja kuntosalit ovat kaikki saaneet jäädä. Marja sanoo, että ainoita asioita mitä hän voi tehdä, on istua kotona tai käydä ulkona lenkeillä. Raha ei riitä mihinkään.
Marja sanookin, että ulkoilu ja lenkkeily ovat auttaneet häntä selviämään potkuista masentumatta täysin.
– Saatan kävellä 20 kilometriä päivässä ja tapaan samalla naapureita.
Marja saa voimaa myös ystävistään ja läheisistään, lapsenlapsetkin ovat onneksi piristäneet arkea. Muutaman kerran Marja on myös ottanut hoitokoiran ja on saanut siitäkin energiaa elämäänsä. Koiran kanssa Marja unohtaa tekemättömyyden ja masennuksen.
*) Haastateltavan nimi muutettu.
Kuvat: Colourbox.com
Studio55.fi/Annimari Pasanen
Työttömäksi yli 50-vuotiaana: Kirsti sai kokea pätkätyöt ja avioeron
Työttömäksi jäänyt Aila: Nautin elämän pienistä iloista
Yksinäisyyden vuoksi masentunut Aino: Olut ja saippuasarjat auttavat pahaan oloon