Kirsti jäi työttömäksi 51-vuotiaana. Pian elämässä tapahtui muitakin isoja muutoksia. Kirsti ehti tehdä kolme eri työsijaisuutta, ennen kuin onni potkaisi.
Vuonna 2007 Kirsti irtisanottiin kymmenen vuotta kestäneestä vakituisesta työsuhteesta. Se oli iso sokki tunnolliselle työntekijälle, joka ei ollut eläissään saanut potkuja.
– Se oli yllättävää, koska en ollut koskaan saanut negatiivista palautetta, Kirsti sanoo.
Erottamisen syy ei ollut henkilökohtainen, vaan samaan aikaan sanottiin irti muitakin työntekijöitä. Samalla Kirsti menetti monta ystäväksi muodostunutta työtoveria, joita hän tapaa nyt vapaa-ajalla.
Työn loppumisessa oli sulattelemista, sillä Kirsti oli 51-vuotias. Hän ajatteli, että nyt ne vaikeudet alkavat. Kauaa ei Kirsti kuitenkaan ehtinyt olla työttömänä, sillä hän sai pian sijaisuuden.
– Olin haastattelussa kymmenen minuuttia. Sen jälkeen minua jo kierrätettiin työpaikalla ja esiteltiin uutena työntekijänä, hän muistaa.
Kirsti pääsi määräaikaiseen työhön liittoon, jonka tehtävänä oli huolehtia irtisanottujen asioista. Työpaikan ilmapiiri oli rohkaiseva, sillä siellä ei ajateltu, että irtisanottu on huono ihminen.
Samaan aikaan, kun Kirstin työasiat olivat myllerryksessä, hänen isänsä kuoli. Tuo surullinen tapahtuma kääntyi voimavaraksi siinä mielessä, että ajatukset eivät jumiutuneet potkujen aiheuttamaan mielipahaan.
– Menin uuteen työpaikkaan suoraan isäni hautajaisista, Kirsti kertoo.
Kun ensimmäinen sijaisuus loppui, Kirsti ehti olla vain kuukauden työttömänä, kun hän sai uuden sijaisuuden. Seuraava työttömyyspätkä kesti neljä kuukautta.
– Aloitin työllisyyskurssin, joka jäi kuitenkin kesken, kun minulle tarjottiin hyvää sijaisuuspaikkaa, Kirsti sanoo.
Uuden sijaisuuspaikan vastaanottaminen merkitsi muuttoa 200 kilometrin päähän kotoa, sillä koko työpiste siirrettiin Tampereelle.
Muutto ei Kirstiä kauhistuttanut, sillä vuonna 2010 elämässä puhalsivat muutenkin uudet tuulet. Kirsti koki rankan eron 30-vuotisesta avioliitosta.
– Asuin vuoden Tampereella ja yritin saada töitä sieltä, Kirsti muistelee.
Hän haki useampaan otteeseen isossa yrityksessä avautuvia paikkoja. Viimein tärppäsi ja Kirstille tarjottiin vakituista työtä hänen kotikaupungistaan. Kun neljän kuukauden koeaika oli päättynyt, oli juhlan aika.
– Olen ihmetellyt, miten minulla kävi niin hyvä tuuri, Kirsti iloitsee.
Nykyinen työpaikka tuntuu turvatulta, koska Kirstin mielestä siellä ei tuomita ihmisiä iän perusteella. Yrityksen palveluksessa on pitkäaikaista työntekijöitä ja sitä myötä myös iäkästä porukkaa.
– Jos olisin jäänyt pitkäaikaisesti työttömäksi, olisin varmaan katkera. Nyt irtisanominen ei enää harmita, Kirsti huokaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kuvat: Colourbox.com