Työministeri Jari Lindström (uv) kirjoittaa MTV:n Nettivieras-kolumnissaan, että kukin oppositio vuorollaan syyllistyy yritystukipopulismiin – myös hän itse aikoinaan. Haitallisten yritystukien karsiminen ei ole niin helppoa kuin poliitikot antavat ymmärtää. Osansa ministerin moitteista saa myös kaikkein hurjin lobbaus.
Budjettiriihi lähestyy ja yritystukien leikkaaminen on noussut jälleen keskusteluihin. Kaikki eduskuntapuolueet ja suurin osa mediasta sekä taloustieteilijöistä taitavat olla yhtä mieltä siitä, että yritystukia olisi syytä karsia. Edellinen hallitus yritti tukia karsia, mutta kautensa aikana kuitenkin vain päätti lisätä niitä. Eikä nykyinenkään hallitus ole tässä kovin paljoa paremmin menestynyt.
Miksi ihmeessä yritystukien karsiminen on sitten niin vaikeata? Väitän, että useimmat tukien karsimista vaativat tahot ovat sortuneet ainakin jonkinasteiseen yritystukipopulismiin, jossa tahallaan jätetään joitain keskeisiä seikkoja kertomatta. Silloin kun pitää tehdä päätöksiä, ovat asiat harvoin yksiselitteisiä ja yksinkertaisia.
Ensimmäinen ryhmä, joka harrastaa "yritystukipopulismia" ovat puolueet ja ennen kaikkea oppositiopuolueet. Opposition työkalupakissa kun ei taida olla harmaan talouden torjunnan lisäksi toista yhtä suosittua uutta tulonlähdettä kuin haitallisten yritystukien leikkaaminen.
Tätä "kikkaa" käytetään lähes aina vaihtoehtona jollekin hallituksen ikävälle leikkaukselle ja myönnän auliisti, että samalla tavalla toimi myös allekirjoittanut ja perussuomalaiset oppositiossa ollessaan.
Vaikeudet alkavat, kun leikattavat tuet pitäisi listata
Vaikeudet alkavat yleensä siinä vaiheessa kun tulisi listata ne tuet mistä leikataan. Tällöin yleensä joko yritetään sivuuttaa koko asia toivoen ettei kukaan huomaa tai sitten todetaan vain, että "ympäristölle haitallisista tuista", mutta jätetään kertomatta mitä nämä ovat. Suurin osa niin sanotuista ympäristölle haitallisista tuista ovat verotukia ja tarkemmin ottaen energiaverotukseen liittyviä tukia.