Viime aikoina sitä on saanut taas rapsuttaa päätään, ihmetyksestä. Ja en nyt tarkoita Suomen lätkämaajoukkueen otteita, vaan uutisointia siitä miten hallitus on uudistamassa työttömien aktivointia, työministeri Jari Lindström (ps) kirjoittaa MTV Uutisten Nettivieras-kolumnissaan.
Hämmentäväksi tämän tekee ennen kaikkea se, että raflaavasti otsikoituja juttuja putkahtaa maailmaan ilman, että esitystä oli edes julkaistu, saati että toimittajat useimmissa tapauksissa olisivat soittaneet ministeriöön kysyäkseen, mikä on asioiden todellinen laita.
Kovin vaikeata on myös tunnistaa lakiesityksestä väitteet työttömien velvoitteiden roimasta kasvusta, sillä esityksen tarkoitus on pääasiassa korvata jo olemassa olevia työttömien työnhakuun liittyviä velvoitteita.
"Siihen tässä on tottunut..."
Siihen tässä on tottunut, että oppositio haukkuu esityksiä niitä lukematta, mutta kun mediassa esiintyy asiantuntija-nimikkeellä henkilöitä, jotka syvällä rintaäänellä kommentoivat esitystä vaikka eivät sitä selvästikään ole edes nähneet, niin en tiedä enää mitä ajatella.
Samoin täytyy ihmetellä osan työmarkkinakenttää, kummankin puolen, viimeaikaisten ulostulojen jyrkkyyttä. Ymmärrän hyvin, että niin sanotussa Tupojen jälkeisessä maailmassa, kaikki työmarkkinaosapuolet hakevat osin uudestaan omaa paikkaansa. Totean vain, että oppositioretoriikan jatkuva käyttö johtaa lopulta tilanteeseen, jossa näiden vaikutus hallituksen politiikkaan on sama kuin oppositiolla.
En nyt ala väittämään, etteikö nykyhallitus ole työttömyysturvasta leikannut tai siihen liittyvää velvoittavuutta tiukentanut. On leikattu ja on tiukennettu, samoin kuin leikkasi ja tiukensi edellinenkin hallitus. Vastapainoksi on tosin tehty myös joukko selviä parannuksia työttömien palveluihin ja tukiin. En myöskään odota, että ay-liike tai työttömien yhdistykset taputtavat selkään, ainakaan leppoisasti, kun näitä tiukennuksia ja leikkauksia tehdään.