Saksalaissotilaiden ja suomalaisnaisten suhteista jatkosodan aikaan on liikkunut monenlaisia käsityksiä. Miksi suomalaisneidot jättivät sodan runteleman isänmaan taakseen ja lähtivät vihollisen matkaan?
Kansallisarkiston tutkija Ville Kontinen perehtyi aiheeseen vuonna 2008 valmistuneessa tutkimuksessa, jonka päälähteenä ovat Valpon (Suomen valtiollinen poliisi) pääosaston kuulustelupöytäkirjat vuosilta 1945−1948. Valpo kuulusteli 658 saksalaisten mukaan lähtenyttä ja Suomeen palannutta naista.
Tutkimus antaa uutta näkökulmaa saksalaissotilaiden matkaan naisten motiiveille.
− Se tuli pienenä yllätyksenä, että joukossa oli niin erilaisia tapauksia. Siellä oli aika mielenkiintoisia kohtaloita, Kontinen summaa.
Moninaiset syyt lähtöön
Toisin kuin on annettu ymmärtää, enemmistö naisista ei lähtenytkään saksalaisten matkaan sotilaiden heiloina tai morsiamia. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan suomalaisnaisten motiivit olivat huomattavasti moninaisemmat.
Alle puolet Valpon kuulusteluihin osallistuneista naisista kertoi lähdön syyksi seurustelun tai miehen pyynnön. Noin sata naista mainitsi pelon; useat kymmenet vietiin jopa väkisin. Myös sosiaalinen paine ja seikkailunhalu vaikuttivat lähtöön.
− Naiset eivät välttämättä edes tienneet sitä, että Suomi ja Saksa olivat keskenään sodassa. Tietyillä alueilla oli täydellinen uutispimento. Saksalaisia ei ole välttämättä mielletty viholliseksi, Kontinen lisää.
Karut olot perillä Saksassa
Suomessa sotilaiden matkaan lähteneitä naisia ei katsottu hyvällä. Moni ei hyväksynyt sitä, että naiset jättivät sodan runteleman isänmaan ja hyppäsivät vihollisen kelkkaan. Heidät leimattiin kevytkenkäisiksi, moraaliltaan löyhiksi hupakoiksi.
