Turvapaikanhakijoiden suuri määrä tietyissä kunnissa heijastuu myös kouluihin. Kunnalla on velvollisuus tarjota esi- ja perusopetusta sen alueella asuville lapsille ja nuorille. Vakituiseksi asumiseksi lasketaan yleisesti myös pidempiaikainen asuminen vastaanottokeskuksessa.
Turvapaikanhakijalapsilla ja -nuorilla on varsin vaihtelevat kyvyt opetukseen osallistumiseen. Monella ei aluksi ole edes yhteistä kieltä opettajan kanssa.
– Murrosikäisistäkin puolet on täysin vailla kokemusta koulunkäynnistä, he eivät osaa lukea millään kielellä, eivätkä osaa esimerkiksi englantia sanaakaan, kertoo konsultoiva erityisopettaja Riitta Takkula-Ollila Hämeenlinnan kaupungilta.
Nuoremmat lapset oppivat kielen nopeammin, teini-ikäisillä voi kestää pidempään. Niin kutsutussa valmistavassa opetuksessa ollaan tyypillisesti puolesta vuodesta vuoteen.
Tuona aikana opetellaan tarvittavat taidot suomalaisessa koulussa opiskeluun, tärkeimpänä luonnollisesti kielitaito. Lapsi tai nuori siirretään yleisopetuksen piiriin eli tavallisiin opetusryhmiin heti, kun tarvittavat valmiudet ovat kasassa.
"Poikkeuksellinen tilanne"
Hämeenlinnan Lyseon koulussa on jo jouduttu rekrytoimaan toinen opettaja valmistelevaan opetukseen, kun ryhmäkoko kasvoi äkillisesti syksyn aikana.
– Me aloitimme kahdeksalla oppilaalla ja syyslukukauden aikana on tullut kaksitoista uutta oppilasta. Tilanne on poikkeuksellinen, sillä aiemmin on pärjätty yhden opettajan turvin ja nyt on jouduttu turvautumaan lisäapuun, kertoo Lyseon koulun rehtori Pasi Seila.